Match Show -tähtiä

Mätsärit takana ja täytyy myöntää että olen varsin tyytyväinen noihin meidän karvalapsiin. :) Molemmat olivat kehän ulkopuolella varsin fiksusti (pieni häslinki sallittakoon kun kaverit tulivat liian lähelle), mitä nyt Hero vähän yritti kerjätä tuntemattomilta. Kun se ei vaan saa kotona riittävästi ruokaa! Mutta kumpikaan ei siis rähissyt, säntäillyt tai aiheuttanut yleistä pahennusta, vaan malttoivat käyttäytyä melko rauhallisesti. Suurin osa ajasta kului rauhassa pötkötellen tai kavereita haistellen, eikä onneksi sinne tänne säntäillen johon olin henkisesti valmistautunut, kun kerta otin molemmat mukaan.

Ensimmäisenä kehään meni Hero, joka sai parikseen faaraokoiran. Hero meni yhtä hienosti kuin aina ennenkin, tosin vähän yllättyi kun tuomari katsoi ensin pallit ja vasta sitten hampaat - Heron mielestä lähestymistapa oli liian suora. ;) Liikkeet menivät kuitenkin hienosti ja Hero malttoi seisoa nätisti, joten tuomari joutui juoksuttamaan meitä yhden ylimääräisen kierroksen kun ei osannut päättää, kumpi on punaisen arvoinen. Lopulta faaraokoira katsoi kuulemma tuomaria niin anovasti että sai punaisen (kysyinkin Herolta, että mihin se kuuluisa spanieli-ilme jäi?) ja meille napsahti sininen. Lopulta Hero oli sinisten 3., eli kyllä olin enemmän kuin tyytyväinen ukon suoritukseen. :)

Heron ja Loten välissä oli vain yksi pari, joten Loten kanssa jouduttiin menemään kehään aika vauhdilla. Vauhti jäi ilmeisesti neidille päälle, sillä ravia nähtiin kehässä ehkä pari askelta siellä täällä - muutoin neidin esiintyminen oli laukkaa, hyppyjä ja pomppuja. Kyllä, Lottekin esiintyi siis isoissa AIKUISISSA... ;) Vaan seisominen meni meillä tosi hyvin! Lotte ei liikahtanutkaan kun tuomari tuli tutkimaan ja malttoi seisoa paikoillaan koko arvostelun ajan, joten olin kyllä kaikkinensa erittäin tyytyväinen Loten esiintymiseen. :) Parinamme ollut länsigöötanmaanpystykorva sai sitten sinisen Loten viedessä punaisen, eli ilmeisesti neiti kuitenkin malttoi hetkellisesti esittää sitä raviakin. Isossa kehässä meni sitten vähän paremmin sen ravinkin osalta, mutta siitä huolimatta Lotte ei sijoittunut. Joka tapauksessa saatiin Loten kanssa sitä kokemusta jota lähdettiin hakemaankin - ja tiedetään, että siihen raviin pitää yrittää vielä panostaa.

Näytelmäkerhon kuulumisia

Menin ja ilmoitin nuo meidän karvalapset Tuusniemen ryhmänäyttelyyn (25.3.) ja sen jälkeen onkin Loten kanssa pyritty ahkerasti (krhm...) harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä. Loten ongelmana on edelleen se tasainen ravi, sen mielestä kehässä tulee juosta mahdollisimman kovaa. Lisäpisteitä saa siitä, jos kurkusta alkaa kuulua epämääräistä rohinaa hihnan kiristäessä - sehän on vain merkki siitä, että Lotte on tosi nopea! Juu, meidän käsitykset tästä näyttelyravin pisteyttämisestä eivät ihan kohtaa... Seisomista ollaan myös koetettu harjoitella, siinä nyt ei mitään suurempia ongelmia ole ollut. Kyllä se paikallaan pysyy kun käsketään, mutta tuo vauhdin säätäminen tuottaa ongelmia.

Tämän viikon sunnuntaina olemme menossa taas mätsäreihin, kun Kuopiossa sopivasti sattuu sellaiset olemaan. :) Tarkoituksena on viedä molemmat, ainakin Lotte tarvitsee sen suhteen vielä treeniä... Ja koska Hero tykkää esiintymisestä, niin samahan se on ottaa molemmat mukaan - toinen nauttimaan ja toinen treenaamaan. :D Heron kehään vientiä en siis edes stressaa, sen kanssa olen valmis kehään koska tahansa. Hero on jostain syystä omaksunut tuon näyttelytouhun tosi hyvin ja se rakastaa huomion keskipisteenä olemista, eli sen kanssa näyttelyt ovat enemmän kuin mukava harrastus. :)

Hero the ahmatti

Vasta eilen tajusin, kuinka ahne (ja ilkeä) tuo meidän Hero oikeasti on. Ainahan olen sen tiennyt että se syö mitä vaan ja milloin vaan, mutta eilinen oli kyllä mielestäni se kuuluisa piste i:n päälle. Koirat olivat syöneet iltapalansa, ja jälkkäriksi Hero rupesi mussuttamaan nahkarullaa. Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista, Hero tekee sitä usein jos nahkiksia vaan sattuu lattialla lojumaan, mutta syötyään omansa Hero päätti syödä myös sen, mitä Lotte ei ollut jaksanut syödä loppuun asti. Lotte oli ehtinyt purkaa oman rullansa kolmeen osaan (en tiedä miten, mutta Lotte on aina ollut mestari näissä purkuhommissa), ja se sitten nappasi lattialle lojumaan unohtuneen kuoriosan itselleen. Hero jäi eteiseen mussuttamaan niitä kahta sisempää osaa (toinen oli Heron suussa, toinen etutassujen välissä lattialla), ja Lotte tuli seurakseni keittiön lattialle. Pian koko asunto hiljeni ja havahduin lehteni parista katsomaan mitä ympärilläni tapahtuu. Tilanne oli se, että Hero seisoi Loten vieressä ja tuijotti Loten nahkista samalla, kun Lotte tuijotti Heroa ilmeellä "tää on muuten mun".

Hetken aikaa katsoin miten tilanne etenee, mutta kun mitään ei tapahtunut, komensin Heron kauemmas. Hero lähti hyvin vastentahtoisesti pois, kävi moikkaamassa minua - ja meni takaisin kyttäämään Loten luuta! :O Lotte ei malttanut rueta syömään, se vain tuijotti Heroa epäluuloisena. Minä komensin Heron uudelleen etemmäs ja tällä kertaa se meni eteiseen asti - kääntyen taas tuijottamaan Lottea, tällä kertaa kuitenkin paikallaan maaten. Minä jatkoin lukemistani, Lotte jatkoi rouskutustaan ja Hero mökötti. Muutaman minuutin kuluttua rouskutus lakkasi ja Lotte meni juomaan - arvatkaapa kahdesti, mitä tapahtui jäljellä olevalle nahkarullan palaselle? Kyllä, meidän pieni ahmatti hyökkäsi eteisestä hylätyn rullan kimppuun ja pelasti sen pelottavalta yksinäisyydeltä parempiin suihin. Sitä Hero ei sentään unohtanut että löytäjä saa pitää, vaikka se toiselta ei varasteta tuntuukin välillä meinaavan unohtua... Vaan onneksi kumpikaan näistä ei ole niin ahne, että alkaisivat tapella ruuasta. :)

Ja nyt täytyy kyllä loppuun vähän kehuakin Heroa, se käyttäytyi nimittäin tosi mallikkaasti, kun alkuviikolla trimmasin koirat. Tavallaan Hero on aina yrittänyt livistää paikalta, vaan tällä kertaa se malttoi olla kiltisti pöydällä koko trimmin ajan. :)

If I lay here, if I just lay here, Would you lie with me and just forget the world?

Viime viikonloppuna osallistuin kasvattajan peruskurssille, jolla opin jonkin verran uutta ja kertasin jo aiemmin opiskeltuja asioita. Kurssin loppukoe meni hyväksytysti läpi, elikkä niiltä osin olisin valmis kasvattamaan koiria. :) Kuten meidän koirista voi päätellä (yksi uros ja leikattu narttu), kasvatustoiminta ei kuitenkaan ole ihan hetkeen ajankohtaista, mutta kurssille menoa olen suunnitellut jo kauan ja nyt sitten vihdoin sain aikaiseksi sen mielenkiinnosta käydä. Mutta meidän laumaan ei hetkeen ole lisäystä tulossa, Herossa ja Lotessa on ihan riittävästi vauhtia ja vaarallisia tilanteita meille. :)

Maanantai oli sitten vuorostaan Heron tokoilupäivä, ja voi sitä intoa millä pieni mies kentälle suuntasi! Tällä kertaa Hero ei sentään itkenyt (Hero on hieman herkkä juu...), mutta kipitti hihnan mitan edellä häntä pystyssä kohti kenttää. Kentällä sen motivaatio oli huipussaan, se teki kaikki liikkeet vauhdikkaasti hyvin kontaktia pitäen. Heron treenit oli suunnilleen samanlaiset kuin Lotellakin (seuraamista, luoksetuloa, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, lyhyt paikallaolo), lisäksi harjoiteltiin temppuja. Hero on oppivaisin koira jonka tiedän, ja sen vuoksi sen erityisalana ovat myös erilaiset temput. Tällä kertaa huomasin, että Hero on oikeasti kehittynyt - se osasi kiertää kasin jalkojen välistä ilman käsimerkkiä ja se osasi pujotella ilman käsimerkkiä jalkojeni välistä kun kävelin. Tähän asti olen aina antanut lisäksi käsimerkin, vaan ilmeisesti se alkaa jo olla turha. :) Lisäksi harjoiteltiin kieppiä ja hyrrää, periaatteessa sama temppu mutta toisella käskyllä Hero pyörähtää toisin päin ympäri. Näissä vielä käytetään käsimerkkiä, jotta Hero oppisi varmasti kummalla käskyllä pyörähdetään kumpaan suuntaan.

Torstaina olisi ollut Loten vuoro mennä treenaamaan, mutta koska olen ollut keskiviikosta lähtien kipeänä, jouduttiin jättämään treenit välistä. Onneksi nämä meidän karvaiset ovat harvinaisen sopeutuvaisia, kunhan ruoka tulee säännöllisesti kaksi kertaa päivässä ei muulla ole väliä. Toki koiria on käytetty ulkona tarpeillaan + leikkimässä lähimetsässä (kiitos kaupungille puistoalueista, jotka pelastavat kipeän koiranomistajan <3), mutta hyvin tyytyväisinä ne ovat käpertyneet sängyn viereen kun minä olen kömpinyt keskellä päivää takaisin nukkumaan. Eilen laskin että viimeisen 48 tunnin aikana olin nukkunut ~ 28 tuntia... Eipähän pitäisi olla univelkaa, ei minulla eikä koirilla. :)

Lotte ja loma tokotokomaassa

Eilen oli taas treenipäivä, tällä kertaa käytiin Loten kanssa kahdestaan likkojen treeneissä. Pakkasta oli -25 astetta (senköhän takia treeneissä ei ollut muita o.o), joten laitoin Lotelle manttelin päälle. Lotte sähläsi aluksi hirveästi, kun viime treeneistä on niin pitkä aika ettei Lotte voi millään muistaa miten kentällä käyttäydytään! Loten treeni-intoon ei onneksi vaikuta se, onko syöty ennen treenejä vai ei: se toimii aina samalla innolla ja malttaa keskittyä olennaiseen. Heroahan ei voi kuvitellakaan vievänsä treeneihin nälkäisenä - Hero ei malta keskittyä muuhun kuin RUOKAAN ja se tarjoaa kaikki osaamansa temput välittämättä siitä, mitä siltä on pyydetty. Siksi Hero saa ruoan aina noin tunti ennen treenejä. :D

Harjoiteltiin Loten kanssa tokon alokasluokan liikkeitä, paikallaoloa en tosin ottanut kuin ehkä minuutin verran - sen ajan olinkin piilossa auton takana, niin saatiin vähän lisää haastetta liikkeeseen. Lotte meni hienosti maahan ja pysyi paikallaan niin kauan, kunnes komensin sen istumaan. Palkkasin Loten jo silloin kun menin sen luokse ja se otti maassa maaten kontaktin, jottei se oppisi ennakoimaan istumista. Hyvin se neiti malttoikin odottaa istu-käskyä - ja ennenkaikkea, se otti itse kontaktin kun menin luokse! :)

Seuraamista otettiin myös, eipä siitä mitään sen kummempaa. Lotte oli oma topakka itsensä, piti hyvin kontaktia ja pysyi oikealla paikallaan. :) Koska seuraaminen on meille helppoa, keskityttiin hiomaan sitä Lotelle niin kovin vaikeaa näyttelyravia. Oikean paikan Lotte alkaa jo hahmottaa, mutta jostain syystä se vauhdin hiljentäminen ei meinaa sujua - muuta kuin silloin, kun juostaan ilman häiritsevää hihnaa ja Lotella on koko ajan nami turvan edessä. No, edistystä tapahtuu toivottavasti hissukseen. :)

Myös kaukokäskyjä sekä liikkeestä istumista, seisomista ja maahanmenoa treenasimme, ja ne alkoivat kaikki hiljalleen palautua neidin mieleen. Alkuun Lotte vaan posotti täyttä vauhtia eteenpäin, kunnes muisti, että liikkeestä kuuluu pysähty silloin kun kuuluu käsky. Oikein tyytyväinen näihinkin olin sitten treenien lopuksi. :) "Kauko"käskyjä tehdään noin 1,5 metrin etäisyydeltä takapalkalla ja ne ovat myös varmemmat kuin aiemmin. Paljoahan me ei vielä olla niitä treenattu, mutta jospa nuo kelit taas sallisivat ahkeramman treenaamisen tässä kevään mittaan.