12. joulukuuta 2010

Tokoa, tokoa ja tokoa

Ensimmäinen viikko Jasun Iisalmen reissua alkaa olla takanapäin ja voin edelleen hyvillä mielin väittää, että Jax on varmasti yksi maailman helpoimmin erilaisiin tilanteisiin sopeutuvista koirista. Kerrostaloasuminen ei ole tuottanut koko ikänsä pääsääntöisesti omakotitalossa asuneelle Jasulle minkäänlaisia vaikeuksia - postinkantaja, naapurien ramppaaminen rapussa sekä muut kerrostalon normaalielämään kuuluvat äänet eivät ole aiheuttaneet Jasussa minkäänlaista reaktiota. Okei, ensimmäistä kertaa kun posti tuli, Jasu meni eteiseen mutta ei muuten reagoinut postin tuloon mitenkään: rupesi vain oven eteen nukkumaan, ettei sieltä pääse kukaan sisälle Jasun huomaamatta. Jasu ei onneksi liikoja stressaa kotioloissa. :)

Poikien kanssa ollaan käyty myös tokoilemassa - Jasu on päässyt ryhmätreeneihin ensimmäistä kertaa varmaan lähemmäs 4 vuoteen. Ensimmäinen treenikerta meni Jasun osalta alkuun ihan vain muistellessa liikkeitä ja sitä, kuinka ryhmätreeneissä käyttäydytään (juostaanko moikkaamaan kavereita vai tehdäänkö sitä mitä käsketään). Toisella kerralla treenit menivät jo huomattavasti paremmin - Jasu ihan oikeasti osaa vielä, vaikka sen kanssa on treenattu vain silloin tällöin mielen virkistykseksi. Ja Jasusta kyllä huomaa, että se nauttii tästä yhdessä tekemisestä, meillä kun ei viime aikoina ole liikaa noita kahdenkeskisiä treenituokioita ollut. :)

Hero on myös päässyt molempiin treeneihin mukaan - parantaa kummasti poikien virettä, kun pääsevät tokoilemaan vuorotellen. Ja saadaanpahan samalla lisää häiriötekijöitä kentän reunalle. :) Hero on saanut huomattavasti lisää varmuutta liikkeisiinsä eikä se enää ota muista treenaajista juuri ollenkaan häiriötä, mistä olen erittäin ylpeä. Ainoastaan muiden koirien haukunta saa Heron keskittymiskyvyn täysin häviämään... Onneksi Jasu osaa haukkua käskystä, joten voidaan ensi viikolla yrittää saada Hero toimimaan myös silloin, kun toinen koira haukkuu - nyt kun se toisen koiran haukunta on mahdollista järjestää niin, ettei se kuulu "väärään aikaan". :)

Kävin tänä viikonloppuna pikaisen visiitin Siilinjärvellä Loten luona - johan sitä sähköjänistä alkaa olla ikävä, kun treenaa kahden rauhallisen ja liikkeet melko varmasti osaavan pojan kanssa. Loten kanssa treenasin myös vähän istumista, seisomista, maahanmenoa ja luoksetuloa - mitään suuria treenejä me ei ehditty ottaa eikä oikein ollut aidattua aluettakaan, jossa olisin Loten voinut päästää huoletta irti... Juoksuisena en sitä irti uskalla pitää ollenkaan, vaan treenaaminen tapahtui joko sisällä tai hihnassa. Mutta saipahan pikkuneitikin vähän aivojumppaa. :)