Perjantaina matkasimme taas Lotte-neidin kanssa junalla Siilinjärvelle - se oli meillä kolmas kerta junassa viikon sisään, ja Lotte matkusti oikein mallikkaasti. :) Ensimmäisellä kerralla Lotte oli vähän rauhaton, mutta perjantaina matka sujui jo oikein mallikkaasti - huolimatta siitä, että junassa oli meidän lisäksemme 6 muuta koiraa omistajineen samassa vaunussa. Lotte ei rähjännyt eikä höseltänyt, vaan nukkui kiltisti jaloissani. :)
Juna-asemalta kotiin päin kävellessämme meidän luokse karkasi iso musta noutajauros, joka alkoi häntä ja karvat pystyssä kiertää Lottea ympäri. Jo ennestään arkana Lotte tietenkin reagoi painautumalla ihan minuun kiinni - eihän Lotte mitään mahtaisi kaksi kertaa suuremmalle urokselle. Onneksi kyseisen koiran omistaja oli lähistöllä, joten mitään vakavampaa ei päässyt tapahtumaan - tai no, tiedä tuosta Loten henkisestä puolesta sitten, minkälaisen kolauksen se koki. Tosi kiva, kun oon yrittänyt kerätä mahdollisimman paljon hyviä kokemuksia Lotelle että sen itsetunto vieraiden koirien kanssa vahvistuisi, niin sitten käy näin... Ja kaiken lisäksi olimme taajama-alueella, jossa koirat pitäisi pitää kiinni: kyseisellä koiralla ei ollut edes pantaa kaulassa! Kiva, kun ihmiset hallitsevat koiransa ja silleen.
Onneksi Lotte palautui välikohtauksesta melko nopeasti ja oli pian taas oma reipas itsensä. Jonkin matkaa kuljettuamme laskin Loten irti (mitäs minä just sanoin siitä koirien kiinnipitämisestä...) ja leikin sen kanssa vähän, jotta se rohkaistuisi ja unohtaisi äskeisen. Homma toimi, ja Lotte meni seuraavasta vastaantulleesta pienestä oranssista mittelspitzistä nätisti ohi. Joten jospa tämä tästä, kunhan vaan saataisiin taas niitä hyviä kokemuksia ja onnistuttaisiin välttelemään huonoja...
Lauantaiaamuna vanhempani lähtivät taas reissuun, joten me ollaan Jasun ja Loten kanssa oltu kolmestaan talon vahteina. Jasu on jopa innostunut vähän leikkimään Loten kanssa (!), tosin enimmäkseen Lotte on saanut juosta yksinään ympäri pihaa: Jasuhan ei umpihankeen mene, ellei Lotte satu käymään siellä pissillä (miehet...). Mutta tasaisella, auratulla pihalla Jasukin on innostunut vähän juoksentelemaan. :)
Tänä aamuna käytiin sitten ensin Jasun kanssa kahdestaan lenkillä: miten pienistä asioista pienen spanielin onni voikaan rakentua! Jax oli ihan mielettömän suloinen yrittäessään tehdä kaikki pyydetyt asiat ilman mitään virheitä: ulko-ovella Jasu istui automaattisesti, pihalla se kiersi täydelliseen perusasentoon sivulleni, kun laitoin sille hihnan - yleensä Jasu vaan lösähtää suunnilleen viereen. Jasu pääsi minun kanssa lenkille ihan kahdestaan, joten sen piti kaikin keinoin yrittää miellyttää minua. Hassu se on. <3
Kun tulimme Jasun kanssa lenkiltä, rauhoituimme hetken kotona ennen Loten vuoroa. Lotte oli taas ihan jesjesjesjesjes, kun puin lenkkikamppeet: ihan varmasti nyt on Loten vuoro, ei Jasu pääse kahdesti peräkkäin! Ja niinhän se oli. Lotte ei yrittänytkään mielistellä, vaan Lotte meni kovaa: taisi juosta kolme kiekkaa etupihalla, kun minä vasta sain itseni puoleen väliin pihaa... Mutta lenkki meni yllättävän hyvin: Lotte ei rähjännyt vastaantulijoille eikä edes vetänyt pahemmin. <3
Illasta meidän olisi tarkoitus suunnata koirapuistoon, jos vaikka saataisiin taas niitä hyviä kokemuksia... Tällä kertaa seuraksi tulee Jasun vanhoja tuttuja, joiden tiedetään olevan ihan fiksuja tyyppejä. Jospa Lottekin olisi samaa mieltä. :)
