Sunnuntaina kävin Jasun ja Loten kanssa koirapuistossa, ja meillä kävi ihan mielettömän hyvä tuuri: siellä oli vuoden vanha musta noutaja uros, jonka kanssa Lotte pääsi leikkimään ja sai juuri sellaisen hyvän kokemuksen mustista noutajista, jollaista se perjantaisen välikohtauksen jälkeen kaipasikin! Aluksi Lotte oli erittäin epäluuloinen ja vilkuili noutajaa varovasti, mutta kun Jasu oli todennut noutajan mukiinmeneväksi (ts. Jasu kävi haistelemassa noutajaa, totesi sen itselleen liian pennuksi - ja vielä pojaksi - ja lähti merkkailemaan koirapuistoa itselleen), uskaltautui Lottekin leikkimään. Ja vauhtia näillä kahdella samanikäisellä kaveruksella sitten riittikin!
Vähän meidän jälkeemme koirapuistoon tuli myös kaverini ja Jasun vanha koirakaveri, espanjanvesikoira Pami. Jasulla ja Pamilla ei leikki-intoa juurikaan löytynyt, vaan ne tyytyivät nuuskuttelemaan toisiaan ja katselemaan nuorempien touhuja. Muutamaan kertaan Lotte yritti viedä Pamilta kepin, josta Pami ärähti Lotelle - meidän neiti luuli sitä leikkiinkutsuksi, ja alkoi riehua Pamin ja sen kepin ympärillä kahta kauheammin... Pojathan eivät kiellä Lotelta mitään (varsinkin Hero on aivan Loten tassun alla), joten tämä oli Lotelle ihan uusi tilanne. Ja hyvänuskoinen höntti kun on, Lotte luuli että Pami haluaa leikkiä sen kanssa... Ei ihan, mutta melkein. Kyllä Lotte joskus oppii, että varsinkaan vieraiden koirien suusta ei kannata yrittääkään viedä mitään. Kun vaan noi meidän omat pojat antais sille joskus opetuksen, ei tarvitsisi aina vahtia kuka syö kaikki luut... Yllättävää kyllä, meillä se on tuo lauman pienin jäsen, joka rohmuaa 10 kiloa painavampien poikienkin luut.
