Viikko sitten lauantaina vietimme lakkiaisiani ja täytyy myöntää, että kaikki kolme spanielieläintä kokivat tuolloin suurta vääryyttä. Ajatelkaa nyt: piha on täynnä ihmisiä, pöydät notkuvat herkkuja ja missä on meidän ihmisrakkaat ja ahnet spanielit? Köytettynä juoksunaruun pihan perällä, tarjolla vain varjoa ja kylmää vettä. Muutamaan kertaan vanha herra Jax huuteli tarjoilijaa (se, jonka olisi ainakin pitänyt osata käyttäytyä, oli kaikkein eniten äänessä...), Hero itki vieressä säälittävästi ja Lotte oli ainoa, joka makasi kiltisti paikoillaan. Siinä se taas nähtiin, että pojat on poikia - lauman ainoa nainen osasi käyttäytyä juhlien vaatimalla tavalla. :D
Ensimmäistä kertaa tänä kesänä myös minä kävin koirien kanssa uimassa ja sekös niiden intoa lisäsi - onhan se nyt ihan erikivaa räpiköidä vedessä, jos siellä on muitakin. Niinpä me käytiin uimassa pieniä lenkkejä kolmestaan (sen lisäksi että koirat uivat omia lenkkejään) ja totesin, että on se Lotte vaan näppärän kokoinen! Kun Lotte tuli lähelle, pystyin väistämään sen huitovat tassut koukistamalla selkääni Loten ollessa takanani. Herolla on pikkuisen pidemmät koivet eikä sen väistely onnistu ihan niin helposti, joten muutama naarmuhan siltä reissulta jäi koristeeksi. Vaan hipaisusta ei lasketa, meillä oli kivaa! :) Uiminen taitaakin näillä 30 asteen helteillä olla ainoa ulkoilumuoto, jota koirien kanssa kehtaa harrastaa.
Tällä viikolla saapuivat myös koirien lonkkakuvaustulokset - molemmilla pikkuipanoilla oli parhaat mahdolliset A/A -lonkat. :)