Keskiviikkona huomasin sitten vähän ikävämmän jutun: kaikesta uimisesta Lotteen on iskenyt hot spot, elikkä Loten uimareissut on nyt vähälle aikaa uitu. Onneksi se ei ole iskenyt Lotelle niin pahana kuin olen sen yleensä nähnyt, Lotella on vain muutamia pieniä pisteitä (aivan kuin itikan pistoja) kaulassa ja rinnassa. Joka tapauksessa en halua ottaa riskiä sen leviämisestä, joten nyt ollaan tyydytty käymään pienillä kävelyillä ja keksitty vähän aivojumppaa sisällä. Lotteahan tämä harmittaa suuresti, sillä sen mielestä uiminen taitaa olla parasta mitä kukaan on ikinä keksinyt.
Onneksi Loten "varoaika" leikkauksen jälkeen on nyt ohi ja se saa liikkua vapaasti niin kovaa kuin huvittaa - ja tätä neitiähän huvittaa... Helteet ovat onneksi saaneet Lotenkin vähän rauhoittumaan, mutta edelleen me taistellaan sen hihnakäyttäytymisen kanssa. Ennen leikkaustahan Lotte osasi jo melkein kulkea vetämättä - leikkauksen jälkeen sillä oli sitten niin paljon energiaa varastossa, ettei se millään ole malttanut kävellä kunnolla. Nykyään Lotte alkaa taas pikkuhiljaa muistaa mitä "ei vedä" tarkoittaa, mutta vielä meillä on pitkä matka siihen, että Lotte kulkee nätisti hihna löysällä... Mutta kyllä tämä tästä!
Nyt uskallan jo sanoa Loten eroahdistuksen helpottuneen - meillä on viimeisen viikon ajan ollut matot lattialla kun koirat ovat jääneet yksin, ja ne ovat yhä ehjät! :D Samoin seinät ovat nyt saaneet olla rauhassa, eivätkä lattialistatkaan ole enää neidille maistuneet. Leluillaan Lotte leikkii edelleen jonkin verran lääkärileikkejä, mutta suotakoon sellaiset pienet huvit - niin kauan kuin meidän muu omaisuus säilyy ehjänä, minä olen tyytyväinen. :)
