Koirat ovat olleet joululomastani vähintäänkin mielissään: olemme nukkuneet joka aamu pitkään, käyneet pitkiä lenkkejä ja ennen kaikkea olen ollut enemmän kotona koirien seurana. Mitä sitä muuta pieni spanieli enää voisi toivoa? Tänä aamuna tosin meidän päivärytmi hieman sekoittui kun Kimmon piti lähteä aamuvuoroon, joten heräsimme ensimmäisen kerran jo vähän vaille 5. Käytin sitten koirat pienellä ulkoilulla, annoin niille aamupalat ja painuimme kaikki kolme takaisin nukkumaan. Lotte oli ainoa joka jaksoi käydä ovella sanomassa Kimmolle heippa, Hero oli siinä vaiheessa jo sikeässä unessa ja minäkin lähestulkoon nukahtanut. Hyvin nämä spanielieläimet kyllä sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. :D
Yksi iso muutos mikä tässä joululoman aikana on tapahtunut on se, että koirat ovat päässeet entistä enemmän lenkille myös erikseen. Koska minulla ei ole ollut mitään muuta kuin aikaa, olen käyttänyt molemmat koirat erikseen pidemmällä lenkillä vähintään kaksi kertaa viikossa - yleensähän koirat pääsevät erikseen vain treeneihin ja joskus poikkeuspäivinä pidemmälle lenkille, mutta yleensä kiireessä ne tulee käytettyä lenkillä yhdessä. Ei sillä, nämä ainakin nauttivat yhteisistä lenkeistä (varsinkin kun pääsevät kesken lenkin leikkimään), mutta ollaan kuitenkin pyritty antamaan molemmille koirille myös omaa aikaa. Se kotiinjäävän koiran ilme on kyllä ihan kamala, kun sille valkenee että vain toinen pääsee mukaan... Mutta mikään ei korvaa sitä riemua, kun koira tajuaa pääsevänsä yksin ulos - sehän tarkoittaa sitä, että se saa minun jakamattoman huomioni! Ja koska molemmat pääsevät ulos vuorollaan, ei se yksin kotona olo hirveästi haittaa. :)
