Springerielämää

Aamuäksöniä

2012-01-20T08:58:00.003+02:00

Näin vapaa-aamun kunniaksi kirjoittelin koirien sivuille vähän ajantasaisemman kuvauksen niiden harrastuksista ja luonteesta, molempien tekstit olivat vielä pentuajalla menossa... No, nyt on sekin puute korjattu ja koirien luonnetta yms. muokattu paremmin nykyhetkeä vastaavaksi. :)

Tämä viikko on mennyt varsin mukavasti, tuhoja ei ole tullut eikä muutenkaan mitään ihmeellisyyksiä sattunut. :) Minulla on ollut tällä viikolla kolme vapaata aamua, joten olen ehtinyt käyttää koirat kunnollisella lenkillä ennen kouluun menoa - kohta otetaan taas suunta ulos, jotta ehdin 12 kouluun. Tänään on onneksi helppo päivä, vain yksi tentti, joten koirien ei tarvitse olla pitkään keskenään. :)

Tänään se sitten kostautui, että Kimmo oli kolme viikkoa putkeen aamuvuorossa ja koirat saivat aamiaisen jo 5 aikaan aamulla... Kimmolla alkoi työt poikkeuksellisesti vasta klo 8, joten heräsimme vähän ennen seitsemää - sekös Heroa ärsytti, kun aamupala olisi pitänyt saada jo viideltä! Niinpä se kävi aamuyöstä 5 aikaan tyrkkimässä minua nenällään (tästä lähin nukun vielä keskemmällä sänkyä) ja kun reagoin tyrkkimiseen vain vilkaisemalla kelloa, Hero työnsi taas nenänsä patjan alle ja alkoi kävellä sängyn viertä ees taas - jos ei ole omakohtaista kokemusta tästä, voin kertoa että koko sänky heiluu ja patjan liike tuntuu erittäin epämukavalle. Lotte makasi koko ajan rauhallisena omalla pedillään todennäköisesti itsekseen huokaisten, mutta Hero ei olisi millään tahtonut rauhoittua. Lopulta Herokin tajusi etten aio nousta ruokkimaan sitä, joten se meni myös jatkamaan uniaan. Kyllä maistui ruoka hyvälle, kun Hero sen vihdoin 7 aikaan sai. :D

Mehutetra-addikti (x2)

2012-01-12T19:41:00.003+02:00

Mitä kaikkea jännää meille onkaan ehtinyt tapahtua! Minulla alkoi maanantaina koulu 3,5 viikon joululoman jälkeen ja koirat ovat taas joutuneet olemaan 2-6 tuntia keskenään / päivä. Alkuviikko meni ihan normaalisti, mutta keskiviikkona sain töistä kotiutuneelta Kimmolta varsin yllättävän tekstiviestin: Lotte, melkein 2 vuotta, oli silpunut meidän makuuhuoneen maton. Yli puoli vuottahan tämä tuhojen teko villitys oli hallussa eikä mitään tapahtunut, mutta ilmeisesti Lotte päätti että 6 tuntia kahdestaan Heron kanssa on kyllä aivan liikaa näin loman jälkeen. Kyllä, minäkin olisin paljon mieluummin koirien kanssa kotona ja lenkkeilisin päivät pitkät kuin istuisin koulussa, mutta toisinaan minunkin on poistuttava kotoa. Koirat eivät kuitenkaan joudu olemaan mitenkään mahdottoman pitkiä pätkiä keskenään, joten luulisi niiden pärjäävän - ilman, että minua tarvitsee alkaa maton alta kaivella... Luitahan meillä oli taas lattiat täynnä (juuri viikonloppuna ostettiin uusia), mutta ilmeisesti maton reuna maistuu paljon paremmalle. Mistähän saisi noihin savuluihin matonmakuista kastiketta? Jos joku tietää, niin vinkkejä voi laittaa tulemaan!

Tänäänkin koirat olivat kokonaiset 6 tuntia keskenään, mutta tuhoja ei onneksi ollut tullut. Toivotaan, että tämä tosiaan jäi tähän yhteen muistelukertaan, eikä Lotte taas ala järsiä paikkoja yksinollessaan... Ja ensi kerran kun minulla on lomaa, pitänee juoksennella kaupungilla useita tunteja päivässä, ettei Lotte pääse tottumaan seuraani 24/7. Joululoman aikaan kävin toki omilla asioillanikin, mutta yleensä olin poissa enintään 3 tuntia kerrallaan, mikä ilmeisesti ei ole riittävä aika, jos haluaa ettei Lotte totu liian hyvälle.

Muutenhan meillä on mennyt varsin mukavasti: tänäänkin kävimme tunnin tallustelemassa läheisellä koirapolulla, jossa koirat saivat juosta vapaana. Voi sitä riemua, kun Lotte löysi hangesta mehutetran! Jostain syystä Lotte rakastaa mehutetroja, eikä voi kulkea sellaisen ohi nappaamatta sitä suuhunsa. Toki muutkin roskat ovat kivoja (esim. tyhjät pizzapakkaukset ja Pringles-purkit ovat aiheuttaneet meille monta hauskaa hetkeä...), mutta aina ne vaihtuvat jos Trip-purkki osuu kohdalle. Myös Hero innostui Loten aarteesta niin, että ne juoksivat kilpaa umpihangessa ja koettivat saada mehupurkin pois toiselta. Painiksihan se meni, Lotte pudotti tetransa ja koetti saada otteen Herosta - joka oli jo napannut tetran itselleen ja kaasutti parhaillaan tuhatta ja sataa karkuun. On ne vaan aika hellyttäviä otuksia. :)

If perfect's what you're searching for then just stay the same

2012-01-09T10:03:00.003+02:00

Viime viikonloppuna Kuopiossa järjestettiin kahdet Match Show't ja koska edellisistä mätsäreistäni on aivan liian kauan, päätin osallistua molempiin. Lauantaina otin mukaani vain Loten kun taas sunnuntaina oli pelkän Heron vuoro. Näin minulla oli paremmin aikaa keskittyä vain siihen mukana olleeseen koiraan ja päivä oli koirillekin rauhallisempi.

Lotte menikin vielä toistaiseksi nuorten luokkaan, johon oli lauantaina ilmoitettu pikkuisen vajaa 30 koiraa. Loten kehä oli viimeisimpiä arvosteltavia, joten ennen meidän kehäänmenoa halli oli mukavasti tyhjentynyt. Lotte yllätti minut positiivisesti odotellessamme omaa vuoroamme: vain hetken Lotte yritti alussa päästä joka paikkaan (olihan siellä ihan älyttömästi kavereita ja mahdollisia rapsuttajia!), mutta pian se rauhoittui syliini nukkumaan. Loppuajasta Lotte sitten rellotti keskellä kulkuväylää selällään huomiota kerjäten - ei tainnut meidän neiti liikaa stressata väkijoukkoa! Lotte sai myös muutaman uuden kaverin ja nekös neidin päivää piristivätkin. :) Kehässä Lotte käyttäytyi yllättävän hyvin (siis ravasi ja malttoi seisoa kiltisti paikallaan), mitä nyt vähän väisti tuomaria sen tutkiessa Lottea. Lotte ei kuitenkaan pelännyt tuomaria vaan näytti kiltisti hampaat yms., mutta kun tuomari alkoi edetä Loten takapäähän, neiti kääntyi hämmentyneenä katsomaan ja yritti tulla lähemmäs minua. Arvostelusta kuitenkin selvittiin, Lotte voitti parinsa ja sai punaisen nauhan. Sijoitusta ei Lotelle tällä kertaa tullut, mutta kokemustahan me lähdettiinkin hakemaan. :)

Sunnuntaina oli vuorossa isoissa aikuisissa kilpaillut Hero, jolle oli kertynyt melkein 50 kilpakumppania! Tällä kertaa halli oli onneksi tilavampi (Musti & Mirri areena yllätti minut positiivisesti) eikä siellä tuntunut suuresta koiramäärästä huolimatta olevan ahdasta. Herokaan ei turhia stressannut, se pötkötteli joko jaloissa tai moikkasi uusia kavereita. Kehässä Hero oli se oma upea itsensä, esiintyi erittäin itsevarmana sekä seistessä että liikkuessa. Herokin voitti parinsa ja sai punaisen nauhan, muttei kuitenkaan sijoittunut isossa kehässä. Hero esiintyi niin upeasti että olisin sijoitusta odottanut, mutta springerit eivät olleet tämän tuomarin mieleen - kaksi muuta sprinkkua saivat siniset, joten pitänee olla tyytyväinen Heron tulokseen. :)

Kaiken kaikkiaan meillä oli erittäin mukava viikonloppu ja koirat saivat ainakin painia: olimme neljä päivää vanhempieni luona ja omaa tonttia on kyllä käytetty ahkerasti hyödyksi. Nyt koirat saavatkin levätä ihan kunnolla, kun lomani loppuu ja koulu alkaa. Tosin nyt meidän treenit jatkuvat normaaliin tapaan, joten ei me päästää kokonaan laiskistumaan. :)

Tarinoita arjesta

2012-01-03T11:20:00.002+02:00

Nyt kun uuden vuoden juhlinta on takana päin, olemme koirien kanssa palanneet "normaaliarkeen": olen ollut melkein 3 viikkoa joululomalla ja meidän päivät ovat täyttyneet lenkkeilystä, halimisesta, lenkkeilystä, syömisestä ja vähän treenailusta. Treenit ovat tosin olleet joulutauolla johtuen kaikkien treenaajien erilaisista lomanviettosuunnitelmista, mutta eiköhän se ensi viikolla arki ala sielläkin, kun koulut alkavat. Lomalla ollaankin tokoiltu pääasiassa koirien kanssa keskenämme, ettei ihan kaikki pääse unohtumaan. :)

Koirat ovat olleet joululomastani vähintäänkin mielissään: olemme nukkuneet joka aamu pitkään, käyneet pitkiä lenkkejä ja ennen kaikkea olen ollut enemmän kotona koirien seurana. Mitä sitä muuta pieni spanieli enää voisi toivoa? Tänä aamuna tosin meidän päivärytmi hieman sekoittui kun Kimmon piti lähteä aamuvuoroon, joten heräsimme ensimmäisen kerran jo vähän vaille 5. Käytin sitten koirat pienellä ulkoilulla, annoin niille aamupalat ja painuimme kaikki kolme takaisin nukkumaan. Lotte oli ainoa joka jaksoi käydä ovella sanomassa Kimmolle heippa, Hero oli siinä vaiheessa jo sikeässä unessa ja minäkin lähestulkoon nukahtanut. Hyvin nämä spanielieläimet kyllä sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. :D

Yksi iso muutos mikä tässä joululoman aikana on tapahtunut on se, että koirat ovat päässeet entistä enemmän lenkille myös erikseen. Koska minulla ei ole ollut mitään muuta kuin aikaa, olen käyttänyt molemmat koirat erikseen pidemmällä lenkillä vähintään kaksi kertaa viikossa - yleensähän koirat pääsevät erikseen vain treeneihin ja joskus poikkeuspäivinä pidemmälle lenkille, mutta yleensä kiireessä ne tulee käytettyä lenkillä yhdessä. Ei sillä, nämä ainakin nauttivat yhteisistä lenkeistä (varsinkin kun pääsevät kesken lenkin leikkimään), mutta ollaan kuitenkin pyritty antamaan molemmille koirille myös omaa aikaa. Se kotiinjäävän koiran ilme on kyllä ihan kamala, kun sille valkenee että vain toinen pääsee mukaan... Mutta mikään ei korvaa sitä riemua, kun koira tajuaa pääsevänsä yksin ulos - sehän tarkoittaa sitä, että se saa minun jakamattoman huomioni! Ja koska molemmat pääsevät ulos vuorollaan, ei se yksin kotona olo hirveästi haittaa. :)

Vuodenvaihteen pohdintoja

2012-01-01T19:52:00.003+02:00

Niin se vain tämäkin vuosi hujahti ohi jättäen jälkeen paljon muistoja - osa hyviä, osa huonoja. Koirarintamalla vuosi 2011 oli pääasiassa huikea, vaikka Jasun poismeno kuuluukin vuoden huonoimpiin muistoihin. Koetuloksissakaan ei juuri ole hurraamista, mutta kokemuksissa ja ystäväpuolen karttumisessa sitäkin enemmän - ja eivätkös ne ole koiraharratuksessa se pääasia? :)

Vuoden 2011 aikana saatiin aikaiseksi osallistua Heron kanssa ensimmäisiin virallisiin tokokokeisiin ja todettiin, että ainakin yleisöllä oli hauskaa. Itse mietin pitkään itkisinkö vai nauraisinko kun koira pisti show'n pystyyn siinä kaikkein varmimmassa liikkeessä (siis mitä ihmettä sen päässä liikkui?!), vaan totesin että helpoimmalla pääsee kun nauraa tilanteelle - eihän se nyt niin vakavaa ole, jos koira on ylpeä omasta suorituksestaan ja heittää kunniakierroksen sen kunniaksi?

Lotte puolestaan debytoi virallisissa näyttelyissä ja teki juuri niin kuin oletinkin: neiti sähköjänis esiintyi omalla super-vauhdillaan ja tuomarikin huomasi sen vilkkauden - pitihän Loten näyttää, että on nimensä veroinen! Tuomari oli Lotesta samaa mieltä kuin minäkin ("liian teini") ja niinpä Lotte jäi kasvattamaan itseään sekä fyysisesti että psyykkisesti. Näyttelystä poistuttiin kuitenkin hyvillä mielin: nähtiin paljon tuttuja, vietettiin hauska päivä ja saatiin tulos - eli taisi se Lotte jonkin pätkän jopa ravata nätisti!

Harrastusrintamalla tapahtui myös paljon: käytiin hyvällä onnella metsällä ja huomattiin, että meillähän on upeasti toimiva pikkujätkä! Lotte pääsi myös tutustumaan sorsastuksen saloihin sekä hakukuvion harjoitteluun, jotka molemmat alkavat jo sujua melko hyvin. Ensi syksynä nähdään, mitä Lotelle jäi viime kaudesta mieleen. :) Metsästyskausi kun oli meidän kohdalla melko lyhyt (käytiin vain muutaman kerran), mutta tokoa treenattiin ympäri vuoden. Siinäkin on tapahtunut hurjasti edistystä, vuosi 2012 näyttäköön mihin se riittää.

Molemmat koirat käytettiin myös lonkka- ja silmätutkimuksissa ja molemmat saivat puhtaat paperit, eli ei voi kuin olla tyytyväinen. :) Lotte myös steriloitiin keväällä ja leikkauksen jälkeen se muuttui aavistuksen rauhallisemmaksi kotioloissa sekä lopetti paikkojen remontoimisen yksinollessaan, eli elämämme helpottui huomattavasti. Harrastamiseen sterilisaatio ei vaikkutanut mitenkään - Lotte on sama sähäkkä aina valmis -neiti, jolta ei into lopu. :)

Jos aletaan miettiä tavoitteita vuodelle 2012, niin päässä on paljon ideoita - tuleva vuosi näyttää, mitä niistä saadaan aikaan. Päällimmäinen tavoite on viedä tuo meidän sähköjänis tokokokeisiin - jos se vaikka osaisi muuallakin kuin kotona. :) Ja Heron kanssa aiotaan myös suunnistaa koekentille, meni syteen tai saveen - eli jos päivän piristystä kaipaatte, kannattaa kysellä Heron koekalenteria. ;) Muutamat näyttelyt olen myös ensi vuodelle suunnitellut kun koirat alkavat vihdoin olla ns. "valmiita", joten meihin on tänä vuonna todennäköistä törmätä muuallakin kuin treenikentällä. :)

Silmäpeilaustuloksia

2011-12-11T17:46:00.002+02:00

Perjantaina kävimme tutkituttamassa molempien koirien silmät, Iisalmen eläinklinikalla oli joukkokuvauspäivä ja ell Jari Aho totesi molempien koiriemme silmät terveiksi perinnöllisistä silmäsairauksista. :) Eipä tuosta tuloksesta ollut epäilystäkään, vaan oli se silti huojentavaa saada virallinen lausunto asiasta. Nytpä ei ainakaan tarvitse huolehtia. :)

Tällä viikolla saatiin vihdoin kunnollinen lumipeite tänne Pohjois-Savoonkin, ja koirat ovat kyllä ottaneet siitä kaiken ilon irti. Olimme tämän viikonlopun Siilinjärvellä jossa koirilla on ollut oma piha käytössä, eivätkä ne liiemmin ole sisällä viihtyneet. :) Molemmat ovat olleet lumesta niin innoissaan, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut ihan riittävästi yhdelle viikonlopulle. Ihmeen hyvin Herokin innostuu aina Loten kanssa telmimään, vaikka muille näytteleekin "aikuista" eikä juurikaan muiden kanssa leiki. Ilmeisesti perhepiirissä uskaltaa olla oma lapsellinen itsensä. :D

On sydämeni täynnä kultaisia muistoja

2011-12-02T20:16:00.003+02:00

Pari viime kuukautta ovat menneet yllättävän nopeasti, ja kyllä se niin on että aika parantaa. Edelleen tekee välillä tiukkaa kun ajattelee mitä kaikkea ehdittiin Jasperin kanssa yhdessä kokea, vaan suurin osa muistoista on kuitenkin hyviä ja tuovat lohtua. Ja kyllä nuo kaksi nuorempaa spanielieläintä ovat pitäneet meidät niin hyvin liikkeessä ettei tässä ole liikaa joutanut murehtimaan, Jasun on nyt hyvä olla siellä missä se ikinä onkaan.

Heron ja Loten kanssa olenkin tokoillut ahkerasti ja tuloksia alkaa olla havaittavissa. Molemmat ovat oppineet jokusen uuden tempun ja ollaan saatu tokoliikkeisiin lisää varmuutta. Lotte on vihdoinkin oppinut liikkeestä seisomisen kokonaisena liikkeenä, se taitaakin olla meidän suurin saavutus tokorintamalla. :) Heron kanssa ollaan tehty tasaisen varmoja suorituksia, joten kai sitä pitäisi taas alkaa kokeita katsella. Talvi on yleensäkin hiljaisempaa koerintamalla, joten todennäköisesti menee ensi vuoden puolelle ennen kuin meitä kokeissa nähdään. Tiedä vaikka uskaltaisin ensi keväälle ilmottaa Lotenkin kokeisiin, jos sen mörköiästä vaan siihen mennessä päästään...

Lotella on nyt se vaihe, että pelätään ihan kaikkea ja kaikkia - treenikaverit jotka tulevat pimeälle kentälle meidän jälkeen tervehditään kumealla haukulla (miten noin pienestä neidistä lähtee niin möreä ääni?!), lenkillä löydetyt yllättävät asiat (kuten jäälohkareet) saavat neidin maastoutumaan ja oman vuoron odottaminen kentän laidalla on ihan järkyttävän hirveän kamalaa! Lotte on taas alkanut itkeskellä kentän laidalla, ei onneksi niin pahasti kuin pentuna mutta kuitenkin. Onneksi tuo mörköikä ei vaikuta kuitenkaan hirveästi meidän arkeen, mitä nyt lenkillä pitää ihan tosissaan miettiä että mitä ihmettä se tällä kertaa pelkää. Onneksi Lotella on tuo hirmuisen rohkea isoveikka turvana, joten lenkkeily ei ole mitenkään mahdotonta.

Ensi viikon perjantaille sain koirille silmäpeilausajan, jotenka pian saadaan tietää myös molempien silmien kunto. Eivät nuo vielä ole ainakaan seiniä päin törmäilleet eli tuskin niissä mitään suurta vikaa on, ihmisiin törmäilyn pistän huolimattomuuden piikkiin - kuka sitä nyt juostessaan ehtii katsoa onko edessä ketään vai ei.

Pisaran poskeltani nuolaisen, sadepisaran suolaisen

2011-11-01T18:43:00.005+02:00

BH FARIININ JAX-IN-THE-BOX

24.04.2002 - 26.10.2011

Sain syliini palan taivasta,
nyt tiedän mitä kaivata.
Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.

Kyyhkynaloitus

2011-08-11T08:59:00.003+03:00

Käytiin eilen katselemassa kyyhkyjä, mutta jostain kumman syystä ne ovat tästä meidän ympäristöstä hävinneet - alkuviikolla niitä kävi vielä ihan mukavasti syömässä, vaan nyt taisivat muistaa, että eilen oli kyyhkynaloitus, jolloin kannattaa pysyä piilossa. :D No, ei saatu ihan sitä mitä metsältä lähdettiin hakemaan, mutta saatiinpahan ainakin rutkasti hakuharjoitusta koirille, kun käytiin päivällä hiippailemassa metsää ristiin rastiin. :)

Iltapäivällä käytiin uudestaan vilkaisemassa tuo läheinen kyyhkyjen ruokintapaikka, mutta siellä ei ollut muita kuin variksia - tiputettiin sitten yksi sellainen koirille harjoituslinnuksi, ettei ihan tyhjin käsin tarvitse olla. Eräs kokenut metsästäjä sanoi kerran, että jos koira kantaa variksen, se kantaa mitä tahansa - sen verran pahan hajuinen/makuinen roskalintu varis on. Kannattihan sitä sitten toki kokeilla. :)

Molemmat koirat suhtautuivat laukauksiin rauhallisesti (minä istuin koirien kanssa n. 20 metrin päässä, koska haluttiin molempien kuulevan laukaukset), mitä nyt Heroa vähän jännitti vapaa-käskyn saatuaan lähteä Kimmon luo. Lotte painui tuhatta ja sataa kuten aina, eli paukkuarka se ei ainakaan ole - mikä on tosin ollut selvää jo iät ja ajat. Herolle kun saisi rohkeutta jatkaa touhuja ihan normaalisti paukahduksenkin jälkeen, itse paukahdukseen se kyllä suhtautuu hyvin. :)

Herokin reipastui sitten varsin nopeasti kun muisti, että laukaus tarkoittaa saaliin etsimistä. Hero lähtikin reippaasti tutkimaan Kimmon osoittamaa suunta ja sieltähän se ammuttu varis sitten löytyi - Hero tosin yllätti meidät kieltäytymällä kantamasta ammuttua varista. Tähän astihan Hero on kantanut aivan kaiken mitä sille on annettu, mutta varista se ei huolinut edes kädestä. Hero kai arveli, että saa luvan riittää, jos hän kantaa vain "oikeita" saalislintuja, eihän variksesta kuitenkaan paistia tehdä. :)

Lotte yllätti meidät myös, tosin positiivisesti: aikansa tutkittuaan, nuuhkittuaan ja leikkiin haastettuaan (kumma kyllä varis ei oikein innostunut Loten leikkiinkutsusta) Lotte tarrasi variksen siipeen, ja alkoi raahata sitä eteenpäin. Harjoittelimme myös saaliin kantamista niin, että annettiin varis Lotelle kädestä - ja meidän pikkuneiti otti ja kantoi sitä. Toisaalta, jos Lotelle kelpaavat käytetyt nenäliinat (kaivoin viimeksi tänä aamuna yhden sen suusta) ja lehmän paska, niin ehkä varis ei kuitenkaan ollut ällöttävintä, mitä tuo neiti on suuhunsa laittanut... :D

Lomailua

2011-08-02T13:59:00.003+03:00

Myö ollaan maalla - meillä on nimittäin kolmen viikon mittainen kesäloma, joten me lähdettiin maalle lomailemaan. Ensimmäinen viikko kesälomasta on jo vietetty, ja sen aikana Lotte ehti pelata paljon jalkapalloa ja uida (hot spot on vihdoin poistunut keskuudestamme), Hero ehti laajentaa reviiriään Siilinjärvellä ja Jasu ehti käväistä eläinlääkärillä. Jasperin rokotukset oli uusittava, joten käytin sen viime viikolla Kuopiossa, jossa Jasun "omalääkäri" suoritti samalla terveystarkastuksen. Sydän pumppaa kuten pitääkin ja nyt on vanhuksen rokotuksetkin kunnossa, eli ei muuta kuin nautitaan lomailusta. :) Voitte vain kuvitella kuinka olevinaan meidän vanha herra oli päästessään minun ja Kimmon kanssa kaupungille ilman pentuja - vaikka reissuun sisältyikin Jasun osalta vain eläinlääkärikäynti, mutta kuitenkin. Jasulla oli paljon kerrottavaa pennuille. :)

Meidän kesä on mennyt edelleen aika rennosti - ollaan käyty vain pari kertaa tokoilemassa, heitetty muutama pieni lenkki ja uitu aika paljon. Koiria ei moinen laiskottelu ole haitannut - Lotte vilkkaimpana on alkanut harrastaa jalkapalloa (tai suupalloa kai se tarkalleen ottaen on), pojat tyytyvät pötköttelemään varjossa. Muutamia laukka-askelia ovat molemmat pojatkin innostuneet välillä ottamaan, mutta enimmäkseen niiden homma on ollut pötkötellä ja nauttia olostaan. :)

Uintireissujen yhteydessä ollaan harjoiteltu syksyn sorsastusta ajatellen vedestä noutoa, ja molemmat pikkuipanat ovat osoittautuneet varsin taitaviksi. Joka kerta on dummy palautunut käteen asti, tosin Hero alkuun vierasti vieläkin uimaan lähtöä. Onneksi meillä on tuo "kilpakumppani" - kun kerran Lotte osaa, niin täytyyhän Heronkin sit uskaltautua uimaan. Lotte toimii hyvänä kannustimena Herolle: jos Hero ei ui, niin Lotte kyllä ui. Ja silloinhan Lotte saa myös kaikki kehut, mikä on Heron mielestä ihan epistä - eli pakko se on isommankin heittäytyä järveen. :D

Tälle toiselle lomaviikolle meillä ei ole sen kummempaa ohjelmaa - käydään varmaan jonkin verran uimassa, harjoitellaan vähän noutoa ja ehkä, jos hurjasti innostutaan, harjoitellaan vähän tokoakin. Sen näkee sitten. :)

Uintia, uintia, uintia - ja hot spot

2011-07-03T09:51:00.003+03:00

Viimeiseen pariin viikkoon me ei olla tehty oikeastaan mitään muuta kuin käyty uimassa - ja paljon! Koiria ei ole viitsinyt käyttää pitkillä lenkeillä saati sitten treenaamassa, kun ne jo pienillä lenkeillä väsähtävät ja alkavat läähättää kuin viimeistä päivää. Niinpä me ollaan sitten pidetty sekä omaa että koirien kuntoa yllä uimalla - hyvän liikuntamuodon lisäksi se tarjoaa mukavaa viilennystä helteillä, joten koirat ovat olleet enemmän kuin mielissään. Jopa meidän pieni Höps on innostunut uimisesta ihan tosissaan - kai Herokin alkaa pikku hiljaa ymmärtää, että se helpottaa mustaturkkisen koiran oloa helteillä aika mukavasti. :)

Keskiviikkona huomasin sitten vähän ikävämmän jutun: kaikesta uimisesta Lotteen on iskenyt hot spot, elikkä Loten uimareissut on nyt vähälle aikaa uitu. Onneksi se ei ole iskenyt Lotelle niin pahana kuin olen sen yleensä nähnyt, Lotella on vain muutamia pieniä pisteitä (aivan kuin itikan pistoja) kaulassa ja rinnassa. Joka tapauksessa en halua ottaa riskiä sen leviämisestä, joten nyt ollaan tyydytty käymään pienillä kävelyillä ja keksitty vähän aivojumppaa sisällä. Lotteahan tämä harmittaa suuresti, sillä sen mielestä uiminen taitaa olla parasta mitä kukaan on ikinä keksinyt.

Onneksi Loten "varoaika" leikkauksen jälkeen on nyt ohi ja se saa liikkua vapaasti niin kovaa kuin huvittaa - ja tätä neitiähän huvittaa... Helteet ovat onneksi saaneet Lotenkin vähän rauhoittumaan, mutta edelleen me taistellaan sen hihnakäyttäytymisen kanssa. Ennen leikkaustahan Lotte osasi jo melkein kulkea vetämättä - leikkauksen jälkeen sillä oli sitten niin paljon energiaa varastossa, ettei se millään ole malttanut kävellä kunnolla. Nykyään Lotte alkaa taas pikkuhiljaa muistaa mitä "ei vedä" tarkoittaa, mutta vielä meillä on pitkä matka siihen, että Lotte kulkee nätisti hihna löysällä... Mutta kyllä tämä tästä!

Nyt uskallan jo sanoa Loten eroahdistuksen helpottuneen - meillä on viimeisen viikon ajan ollut matot lattialla kun koirat ovat jääneet yksin, ja ne ovat yhä ehjät! :D Samoin seinät ovat nyt saaneet olla rauhassa, eivätkä lattialistatkaan ole enää neidille maistuneet. Leluillaan Lotte leikkii edelleen jonkin verran lääkärileikkejä, mutta suotakoon sellaiset pienet huvit - niin kauan kuin meidän muu omaisuus säilyy ehjänä, minä olen tyytyväinen. :)

Uimamaisterit vauhdissa

2011-06-11T17:18:00.003+03:00

Viikko sitten lauantaina vietimme lakkiaisiani ja täytyy myöntää, että kaikki kolme spanielieläintä kokivat tuolloin suurta vääryyttä. Ajatelkaa nyt: piha on täynnä ihmisiä, pöydät notkuvat herkkuja ja missä on meidän ihmisrakkaat ja ahnet spanielit? Köytettynä juoksunaruun pihan perällä, tarjolla vain varjoa ja kylmää vettä. Muutamaan kertaan vanha herra Jax huuteli tarjoilijaa (se, jonka olisi ainakin pitänyt osata käyttäytyä, oli kaikkein eniten äänessä...), Hero itki vieressä säälittävästi ja Lotte oli ainoa, joka makasi kiltisti paikoillaan. Siinä se taas nähtiin, että pojat on poikia - lauman ainoa nainen osasi käyttäytyä juhlien vaatimalla tavalla. :D

Loten sterilisaatiosta on nyt reilu 3 viikkoa ja eilen Lotte pääsi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen uimaan. Tähän astihan Loten ulkoilut ovat sujuneet ainoastaan hihnassa eikä uimaan olla vatsassa olevan arven vuoksi menty, mutta eilen oli niin kuuma, että päästettiin Lottekin pitkästä aikaa viilentymään. Ja Lottehan viilentyi. Yllättävää kyllä Lotte ei saanut kesken uintireissun sitä perinteistä hepulia jonka aikana se juoksee Heron kanssa pitkin rantaa pistäytyen välillä vedessä - kai se ajatteli, että nyt kun kerran uimaan päästiin niin nyt sitten myös uidaan.

Ensimmäistä kertaa tänä kesänä myös minä kävin koirien kanssa uimassa ja sekös niiden intoa lisäsi - onhan se nyt ihan erikivaa räpiköidä vedessä, jos siellä on muitakin. Niinpä me käytiin uimassa pieniä lenkkejä kolmestaan (sen lisäksi että koirat uivat omia lenkkejään) ja totesin, että on se Lotte vaan näppärän kokoinen! Kun Lotte tuli lähelle, pystyin väistämään sen huitovat tassut koukistamalla selkääni Loten ollessa takanani. Herolla on pikkuisen pidemmät koivet eikä sen väistely onnistu ihan niin helposti, joten muutama naarmuhan siltä reissulta jäi koristeeksi. Vaan hipaisusta ei lasketa, meillä oli kivaa! :) Uiminen taitaakin näillä 30 asteen helteillä olla ainoa ulkoilumuoto, jota koirien kanssa kehtaa harrastaa.

Tällä viikolla saapuivat myös koirien lonkkakuvaustulokset - molemmilla pikkuipanoilla oli parhaat mahdolliset A/A -lonkat. :)

Ku mä teen, ni mä teen kunnol ja nopeet

2011-05-30T20:20:00.003+03:00

Käytiin äsken pitkästä aikaa treenaamassa, ja sen näköistä touhu myös oli. Aloitetaan vaikka siitä lähtöhäslingistä...

Pakkasin treenilaukun ja tein sen virheen, että menin käymään vessassa. No, Lottehan alkoi itkeä ja volista oven takana (Lotte ei varmasti pääse mukaan treeneihin, jos minä käyn vessassa ennen lähtöä ilman Lottea) - minä tottakai kielsin sitä. Ei erityisen mukavaa, jos koko kerrostalon rappu tietää minun vessassakäymisistä... No, Lotte oli hiljaa kokonaiset 3 sekuntia ennen kuin aloitti saman uudestaan. Minä kielsin, Lotte hiljeni, Lotte jatkoi, minä kielsin jne. Lopulta (=ehkä kolmannella "ei! murrr!" -kehotuksella) Lotte hiljeni, joten minä pääsin jatkamaan valmistautumistani. Ja wau, me päästiin ulos asti!

Koko alkumatkan molemmat koirat (kyllä, myös tuo kaksivuotias fiksu ja filmaattinen koirapoika) vetivät kohti kenttää - niinpä me sitten käännyttiinkin menemään aivan päinvastaiseen suuntaan. Voi niitä pettyneitä ilmeitä! Lopulta selvittiin kentälle asti, jossa Hero kaivoi odotellessaan vuoroaan kuoppia ja Lotte itki ja kitisi, kun se nyt vaan on niin epiä, että Heronkin kanssa tokoillaan välillä.

Herbiellä oli intoa vaikka muille jakaa, ja alkuun se tarjosikin kaikkia osaamiaan liikkeitä malttamatta sen kummemmin kuunnella käskyjä. Nopeasti Hero sitten löysi korvansakin mukaan hommaan, kun omatoimisuudesta ei jaettu nameja. Harjoiteltiin seuraamista, luoksetuloa, maahanmenoa ja seisomista. Kaikki muut meni tosi hyvin, paitsi se luoksetulo - jostain syystä Hero on taas päättänyt ruveta rynnimään loppuun asti. Niinpä me otettiin lyhyitä luoksetuloja ja kappas, Hero alkoi älytä homman jujun. Jospa me vielä joskus pystyttäisiin ottamaan oikeaoppinen koemittainen luoksetulo!

Entäs sitten Lups... Noh. 11 päivää lyhyessä hihnassa ulkoilleella Luppiksella riitti aika paljon virtaa, joka näkyi myös sen vireessä. Ennen kuin ehdin sen kanssa mitään liikettä ottaa, se alkoi komentaa minua haukkumalla - en ilmeisesti ollut riittävän nopea tämän superneidin mieleen, Lotte olisi jo halunnut tehdä jotain! Minä sitten vuorostani komensin Lottea, jonka jälkeen meidän treenit sujui tosi hyvin! Lotte ei ole varmaan koskaan aiemmin keskittynyt samalla lailla, vaikka hitaasti seuraaminen tuottikin aika paljon hankaluuksia - Lotesta kun ei löydy sitä etanakatkaisijaa. Mutta muuten seuraamiset, luoksetulot, maahanmenot ja seisomiset meni tosi hyvin. Ja se vauhti, millä tämä neiti annetun tehtävän suorittaa. <3

Loten leikkauksesta on nyt siis 11 päivää, tikit on poistettu ja haava parantunut hyvin. Vielä 4 viikkoa neidin pitää silti liikkua rauhallisesti eivätkä leikkituokiot ole mahdollisia - kauhulla odotan, mitä tämä touhu on 4 viikon kuluttua, kun hihnalenkit ovat jo nyt yhtä tuskaa Loten vetäessä höyryjunan lailla... Mutta neljä viikkoa menee nopeasti. Eihän se ole kuin kuukausi. Huoh.

Tötterötörmäilyä

2011-05-20T17:44:00.002+03:00

Meillä oli eilen illalla varsin rauhallista, vaikka kaikki 3 koiraa löytyivätkin samasta asunnosta. Jasu (9 vuotta) pötkötteli ihan muuten vaan, Hero (2 vuotta) välillä seisoi, istui ja makasi ja tuijotteli tyhjyyteen ja Lotte (1 vuotta) nukkui. Kaksi viimeisintä olivat vielä päivän eläinlääkärikäynnistä niin pöllyissä, etteivät oikein tajunneet maailman menosta mitään. Hero sai herätyspiikin ennen klinikalta lähtöä joten se piristyi illan aikana, mutta Lotte oli kyllä aivan kanttuvei koko illan. Tänä aamunakin sen liikkeet olivat vielä hieman epävakaat eikä ruoka aluksi maistunut, mutta nyt tilanne alkaa olla normalisoitunut. Hero jaksoi jo leikkiä Jasun kanssa päivällä, Lotellakin kovasti mieli tekisi mutta sen ulkoilut sujuvat toistaiseksi hihnassa - ja sekös pientä harmittaa.

Molemmilta pikkuipanoilta otettiin siis eilen Kuopion yksityisellä eläinlääkäriasemalla viralliset lonkkakuvat, sen lisäksi Lotte steriloitiin eli siltä poistettiin sekä kohtu että munasarjat. Elämä kahden pojan ja yhden tytön kanssa helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse juoksuja miettiä - springeripentueiden paljouden ja Loten luonteen vuoksi sitä ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen, joten sen leikkaukselle ei ollut mitään estettä. Toivotaan, että myös Loten eroahdistus ja paikkojen tuhoaminen vähän helpottuisi steriloinnin myötä...

Hero ei olisi millään malttanut herätä herätyspiikistä huolimatta, joten vartin odottelun jälkeen (Heron olisi pitänyt nousta jaloilleen 10 minuuttia pistoksen jälkeen...) Kimmo kantoi Heron autoon ja lähdimme ajelemaan kaupungille. Autossa Hero vihdoin heräili, joten lähetimme sen ostoksilta kotiin lähtevän äitini mukana Siilinjärvelle - meidän piti vielä kierrellä pari tuntia kaupungilla ennen Loten hakua. Hero olikin pihaan päästyään kävellyt itse autosta sisälle, vähän huterin askelin mutta kuitenkin. :) Illalla askel oli jo vakaa, pää ei vaan ihan toiminut täysillä rauhoituksen jäljiltä.

Lotte puolestaan oli heräillyt leikkauksen jälkeen jo klinikalla, mutta ei jaksanut liikuttaa itseään. Lotte ei saanut leikkauksen jälkeen herätyspiikkiä ollenkaan, vaan sen annettiin nukkua niin kauan kuin nukutuksen vaikutus kesti - helpompi pitää tuo elohiiri rauhallisena lääkkeiden avulla. :D Iltamyöhällä Lotte kävi kuitenkin ulkona pissillä omin jaloin, vaikka sisälle päin se piti kyllä kantaa - pissan jälkeen se otti pari askelta ja meinasi kuukahtaa märälle nurmikolle. Tänä aamuna Lottekin oli vihdoin oma itsensä, tosin aamupala ei ensimmäisellä yrittämällä maistunut. Noin puoli tuntia ekan yrityksen jälkeen Lotte vihdoin pystyi syömään ruokansa, jonka jälkeen se sai antibiootin ja kipulääkkeen. Sekös poikia harmitti, kun Lotte sai jälkkäriksi nakin. ;)

Lotte törmäilee kaulurinsa kanssa ihan joka paikkaan: se on törmäillyt seiniin, ihmisiin, tuoleihin - ja poikaparat saavat kokea tylyä kohtelua, kun Lotte tönii niitä muovitötteröllään pois edestä. Yllättävän hyvin Lotte kuitenkin antaa tötterön olla, eikä yritä ottaa sitä itse pois. Haavastaan Lotte on ollut pari kertaa kiinnostunut kun ollaan otettu tötterö ulkoilun ajaksi pois, mutta ihme kyllä Lotte ei ole repinyt vatsassaan olevaa painesidettä pois - Lotte vain huolehtii pesusta, ei muuta. Seuraavat 6 viikkoa Lotte ulkoileekin sitten varovasti hihnassa - mielenkiinnolla odotan sitä energiapurkausta, jonka se sen kuuden viikon rauhallisen lenkkeilyn jälkeen saa... Lotte kun ei ole hitainta sorttia. ;)

Tokokoe 10.05.2011

2011-05-13T21:43:00.004+03:00

Jonkin äkillisen mielenhäiriön saaneena ilmoitin Heron tokokokeisiin - ja ne meni ihan hyvin! Tuomarina toimi erittäin tiukkaa linjaa pitänyt Katja Rautiainen, jonka arvostelemana Hero sai 128 pistettä ja 3.-tuloksen. Sijoitus 8./9. :) Alla pikainen yhteenveto meidän kokeesta.

Luoksepäästävyys - 10

Helppoa kuin heinänteko. Hero istui kiltisti sivullani, muisteli tietysti treenejä ("tämä on se liike, josta saa paaaaaaaaaljon namia pelkällä sivulla istumisella - tämän minä osaan!") ja piti upeasti kontaktia tuomarin tarkistaessa Heron hampaat. Ei noussut missään vaiheessa liikettä.

Paikalla makaaminen - 7½

Miten Heroa sattuikaan kutittamaan juuri silloin, kun piti mennä maahan! Tai sitten Heron piti ihan miettiä, että mitä se maahan-käsky oikein meinaakaan. Joka tapauksessa Hero painui ensimmäisestä käskystä maahan (rapsutettuaan korvaansa pari sekuntia) ja pysyi siinä koko vaaditun 2 minuuttisen. :) Hero makasi rivissä viimeisenä, joten vain sen oikealla puolella oli koira. Paikalla pysyminen ei tuottanut Herolle ongelmia, Hero vaan sattui kääntämään kylkeään kesken liikkeen ja meni tuomarin mielestä vinoon - siitä siis pisteiden alennusta myös.

Seuraaminen kytkettynä - 7

Aivan loistava seuraaminen ajoittain, kun ottaa huomioon ettei minulla ollut antaa Herolle mitään palkkaa! Välillä Hero kyllästyi pitämään kontaktia ja meinasi jäädä vähän turhan taakse, mutta ajoittain todella upeaa. Vielä kun saataisiin tuota pinnaa pidemmäksi, että Hero tekisi upeaa työtä koko matkan.

Seuraaminen taluttimetta - 5

Samoin kuin edellinenkin, mutta juoksuosuuden jälkeen Hero jostain syystä pysähtyi seisomaan (?!), joten jouduin antamaan ylimääräisen seuraa-käskyn. Siitä pisteiden vähennys.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 8

Hero jostain syystä ennakoi pysähdystä (en ymmärrä tuota koiraa, ei kai se sentään ajatuksia lue?! :O ) ja alkoi hiippailla hieman jäljessä, kunnes annoin käskyn ja se meni ensimmäisellä käskyllä hienosti maahan. Nousi istumaan vasta luvan saatuaan, eli ennakointia lukuunottamatta täydellinen suoritus.

Luoksetulo - 8

Tästä en vieläkään tiedä itkisinkö vai nauraisinko! Luulin jo saaneni Heron hidastamaan ennen minua jotta se voi kiertää suoraan sivulleni, vaan eihän se tietysti kokeessa sitä muistanut! Hero jäi kiltisti paikoilleen, odotti käskyä ja lähti laukkaamaan ihan täysillä - hiljensi vasta minun kohdallani, ja heitti taas sellaisen kunniakierroksen takanani ennenkuin sai kroppansa pysähtymään sivulleni. Tämän piti hei olla varma kymppi, mutta ei! No, ainakin Herolla, tuomarilla ja yleisöllä oli hauskaa. Itsestäni en ole ihan varma. :D

Seisominen seuraamisen yhteydessä - 6 ½

Tässä sama kuin liikkeestä maahanmenossa, Hero jotenkin ennakoi pysähdystä ja hiippaili vähän jäljessäni. Pysähtyi upeasti ja seisoi niin kauan, kunnes tulin sen vierelle - ja jostain aivan käsittämättömästä syystä se istui automaattisesti ilman käskyä! Kerrottakoon vielä, että Hero ei ole tehnyt sitä koskaan treeneissä, kun palkkasin sen aina seisaallaan juuri siksi, ettei se oppisi ennakoimaan...

Estehyppy - 0

Noh. Hero ei mennyt ekalla käskyllä yli. Toisella käskyllä loikkasi hienosti esteen toiselle puolelle, seisoi ja odotti käskyn ennen kuin istuutui. Seuraavalla kerralla pitäis vaan muistaa tehdä toi kympin suoritus ekalla käskyllä...

Kokonaisvaikutus - 8½

Tuomarin mukaan meistä näkyy, että me nautitaan tuosta touhusta - ainakin Heron alati heiluvasta hännästä voisi niin päätellä. ;)

Eli nyt tiedetään, mitä pitää alkaa treenaamaan entistä enemmän - luoksetulosta oon kyllä niin ymmälläni, että sitä tullaan varmaan jankkaamaan aika paljon ennen seuraavia kokeita (kyllä, seuraavat ovat jo mietintämyssyssä hautumassa). Seuraavissa kokeissa me näytetään, et osataan muuallakin kuin kotona! Tai ainakin minä näytän, pitää katsoa onnistuuko Heron lahjominen, kiristys tai uhkailu. ;)

Näytelmiä, synttäreitä, pihahommia...

2011-04-27T20:40:00.003+03:00

Käväisimme Loten kanssa Kiuruveden ryhmänäyttelyssä 23.04., enkkuja kyseiseen näyttelyyn oli ilmoitettu 6 kappaletta - Lotte sisaruksineen (Tärppi, F. Sky's The Limit ja Meri, F. Sweet Model) muodostivat siis puolet osallistujista! Tuomarina näyttelyssä toimi Soile Bister, joka arvioi junioriluokassa näyttäytyneen Loten H:n arvoiseksi. Arvostelu oli hyvä, mutta tuomarin mielestä Lotte on vielä liian teini ja tarvitsee aikaa. Onhan Lotte vähän pieni ja rimpula, mutta hiljaa hyvää tulee. ;)

Lauantaisen näyttelyn jälkeen matkasimme pääsiäisen viettoon Siilinjärvelle, jossa kaikki kolme spanielieläintä touhusivat pihalla sen minkä jaksoivat. Koska sää oli mitä mainioin, kävimme sisällä vain nukkumassa - jopa ruokailut suoritettiin pihalla. Ja mikäs olisi koirista ollut sen hauskempaa, ainakin Hero ja Lotte osasivat ottaa kaiken irti oman pihan tuomasta vapaudesta! Nyt koirat ovatkin maanneet alkuviikon kaikessa rauhassa, Lottekaan ei ole jaksanut tehdä tuhoja yksin ollessaan. :)

Sunnuntaina oli taas aihetta maksalaatikkokakkuun, kun vanha herra Jax täytti kokonaiset 9 vuotta! Jasussa ikä näkyy ainoastaan naamassa - Jasu koettaa kasvattaa itselleen harmaita tan-merkkejä, taitaa olla vähän kateellinen Herolle... - eikä sen käytöksestä kyllä uskoisi, että kyseessä on veteraani. Sen verran kova oli halu leikkimään pentujen kanssa, vaikka välillä ne vähän ällöjä ovatkin. :) Eniten Jasu kuitenkin nauttii lenkeistä, joille se pääsee yksin tai Heron kanssa kahdestaan - pojilla kun on ne omat hajumaailmansa, joista ei Lotelle kerrota. Hero kyllä mielellään kuuntelee Jasun juttuja ja pyrkii aina haistelemaan samat hajut, jotka Jasukin. :)

Muutamia kuvia

2011-04-08T21:36:00.003+03:00

Vihdoinkin sain viime viikonloppuna otetut kuvat koneelle. Tässäpä vähän esimakua siitä, mihin voitte galleriassamme tutustua paremmin.

Sopu sijaa antaa ja läheisyys lämmittää, vai miten se nyt oli?

Hero näyttää estehypyn mallia.

Ja meidän pikku-Lotte osaa seurata aika taitavasti.

Maatilamatkailua

2011-04-02T16:57:00.003+03:00

Torstai-iltana pakkasimme taas koirat autoon ja ajelimme maalle, jossa koirat ovat saaneet touhuta mielin määrin. On juostu, on nuuskittu, on syöty possunkorvia ja -häntiä (koirien mielestä paras osuus "mummola" vierailuissa), on nautittu 24/7 paikalla olevasta seurasta ja nukuttu. Mitä sitä muuta pieni spanielieläin voi elämältään toivoa?

Hero kunnostautui tänään jäljestyksessä - saalista ei saatu, mutta Hero seurasi todella taitavasti nenänsä avulla supikoiran jälkiä niin kauan, kunnes kutsuttiin se pois. Täytyy myöntää, että jopa minä olisin pystynyt niitä jälkiä lumisessa maastossa seuraamaan, mutta Hero hoiti homman hienosti nenällään - onhan se jo jotain! :D

Tänään harjoittelimme myös vähän tokoa, joka meni Heron kanssa ihan yhtä huipusti kuin viime viikon ryhmätreeneissä. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Hero oli täydellisessä vireessä, se oli kuin Lotte mutta kuitenkin sen verran oma itsensä, että malttoi keskittyä liikkeisiin. Vauhtia, intoa ja kontaktia löytyi paremmin kuin ikinä ennen - viime treeneissä käytin tavallisten raksujen sijaan porkkana-lelua palkkana, ja se jos mikä oli omiaan nostamaan Herbien viretasoa. Porkkana vaan on pop! Tänään palkkana oli kinkkusiivut, jotka toimivat aivan yhtä hyvin kuin porkkanakin. :)

Heron treenit oli muuten ihan perussettiä, mutta nyt kun meillä taas pitkästä aikaa oli este käytössä niin totta kai harjoiteltiin sitten sitä hyppyä. Ensimmäiset kaksi kertaa Hero kiersi esteen - minä olin ihan että woot, kun Hero meni syömään palkkansa esteen toiselta puolelta ilman, että teki niiden eteen mitään. Kertaakaan Hero ei tosin palkalle asti päässyt kun kysyin että unohtuiko jotain, jolloin Heron piti palata takaisin lähtöruutuun. Kolmas kerta toden sanoo, joten kolmannella kerralla Herbie sitten hyppäsi esteen yli ja sai palkkansa. Ja Hero oli onnellinen. :) Seuraavalla kerralla Hero hyppäsikin esteen yli saman tien, sai palkkansa ja lopetettiin hyppelyt siihen onnistuneeseen suoritukseen.

Tällä kertaa myös Lotte oli super: viimeksihän Lotte sai tyytyä kentän laidalta tarkkailijan rooliin, kun se ei pysynyt yhtään hanskassa. Kun oli Loten vuoro tulla treenaamaan, se säntäili joka kohtaan eikä malttanut yhtään keskittyä - niinpä otimme vain pari nopeaa istumista, maahanmenoa ja seisomista (paikoiltaan käsin) ja that's it. Tänään puolestaan otettiin Lotenkin kanssa perussettiä seuraamisineen päivineen ja Lotte oli huippu. Kontaktihan tuolla neidillä on aivan uskomaton, samoin se vire - ja tänään Lotte malttoi jopa keskittyä! Olin siitä suorastaan ylpeä. :)

Myös lilla-Lotte pääsi tänään ensimmäistä kertaa elämässään kokeilemaan hyppyä matalalla esteellä. Alkuun se oli hirveän jännä eikä Lotte olisi millään halunnut mennä yli, mutta sitten se tajusi jutun jujun (kun minä olin ensin näyttänyt mallia ja nostanut Loten sylissäni esteen yli - koiran koulutuksessa kaikki keinot ovat sallittuja...) ja homma alkoi sujua. Kaksi hyppyä me otettiin, joiden jälkeen Lotte sai paaaaaaljon kinkkua. Ja Lottekin oli onnellinen. :)

Täytyy vielä mainita, että meillähän oli viime kuussa synttärit - joita me ei suinkaan unohdettu, vaikka niistä ei täällä mitään mainintaa olekaan: me vaan käytettiin päivät juhlien, joten ei siinä nettiin ehtinyt! :P Ensin oli siis 23.3. Loten 1-vuotissynttärit ja seuraavana päivänä Heron 2-vuotissynttärit. Herbiestä tuli siis virallisesti aikuinen, vaikka välillä sitä on aika vaikea uskoa käytöksen perusteella. :) Tämän kuun 24. päivä sitten on puolestaan meidän vanha herra Jasun 9-vuotissynttärit - milloin Jasusta muka niin vanha on tullut?! :O Jasunkaan käytöksestä ei kyllä aina uskoisi, että kyseessä on jo niin vanha veteraani - mutta miten se sanonta menee, että pojat on ikuisesti poikia?

Hero ja Lotte Match Show'ssa

2011-03-20T13:58:00.004+02:00

Pitkästä aikaa olemme olleet koko porukka viikonlopun vietossa Siilinjärvellä, ja vauhtiahan näillä kolmella karvaturrukalla on riittänyt. Lähinnä Hero ja Lotte ovat painineet keskenään nauttien oman pihan vapaudesta, mutta aina silloin tällöin vanha herra Jasukin on ottanut muutamia laukka-askelia. Niin se vanhakin nuortuu, kun kylään saapuu kaksi nuorta ja vilkasta spanielia. :)

Viikonlopun kohokohdaksi muodostui Kuopiossa lauantaina järjestetty Match Show, jonne olin päättänyt viedä Loten harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä. Viime hetkellä ennen mätsäriin lähtöä päätin ottaa mukaan myös Heron - Jasu sai jäädä kotiin nauttimaan rauhasta, joka kotiin laskeutui pikkupaneleiden lähtiessä Kuopioon. Illalla Herolla ja Lotella olikin paljon kerrottavaa Jasulle, mutta melko pian kotiintulon jälkeen kaikki kolme rupesivat nukkumaan - päivä oli ollut varmasti rankka, ainakin noille kahdelle nuorimmaiselle! Jasulle nukkuminen vaan on niin mieleistä puuhaa, ettei siihen enää tuolla ikää mitään syitä tarvita. ;)

Täytyy heti alkuun todeta, että päivä oli mitä mahtavin! Sen lisäksi että näimme pitkästä aikaa vanhoja kavereitani, saivat molemmat koirat erittäin hyvän päivän sosiaalistumisen kannalta - Herollehan sillä ei niin suurta väliä ollut, mutta Lotesta voi olla suorastaan ylpeä! Se haukkui vain yhdelle koiralle (ensimmäiselle jonka auton ikkunasta näki...), mutta käyttäytyi ulos päästyään kunnolla. Mikä parasta, Lotte malttoi jopa pötkötellä näyttelypaikkana toimineen hallin lattialla - se ei siis höslännyt koko aikaa, mistä olen erittäin ylpeä. Ja Herollekin päivä teki hyvää: alkuun se vähän jännitti hallissa olleita haukkuvia koiria, mutta pian se jo rentoutui ja oli oma rauhallinen itsensä. Tästä voimme todeta, että Heron itseluottamus on todellakin kasvanut - ennenhän se meni ihan lukkoon, jos joku haukahti edes kerran sen läheisyydessä.

Ensimmäisenä kehään meni Lotte, joka meni pentuluokkaan: ikää oli 4 päivää vaille vuosi, joten päästiin vielä vauvaluokkaan. :) Lotte esiintyi pariarvostelussa yllättävän hyvin: ei pomppinut koko aikaa vaan malttoi ravata melko nätisti, ja seisominenkin sujui yllättävän hyvin! Vain pari kertaa arvostelun aikana piti korjata asentoa. :) Myös tuomariin Lotte suhtautui hyvin, eikä perääntynyt tuomarin tullessa katsomaan hampaita yms. Niinpä tuloksena Lotelle punainen nauha, eli Lotte voitti parinsa. :) Isossa kehässä, jossa valittiin punaisten pentujen 4 parasta, Lotte ei enää malttanut esiintyä yhtään vaan löi koko homman ihan leikiksi: se ei juossut, eikä varsinkaan malttanut seisoa. Loten liikkeisiin tosin saattoi vaikuttaa se, että takanamme ollut collie juoksi aivan Loten pyllyssä kiinni - vähemmästäkin nuori epävarma neiti menee lukkoon. Sijoitusta ei siis pikkuneidille tullut, mutta sitäkin enemmän kokemusta - ja vielä hyvää sellaista - jota me lähdettiinkin hakemaan. :)

Hero sen sijaan yllätti minut iloisesti - sen itsevarmuus näkyi kehässäkin ja se tuntui nauttivan esiintymisestä. Heron liikkeet olivat aivan uskomattoman hienot ja lennokkaat, ainoastaan yhdessä nurkkauksessa nenä meinasi painua maahan - sama tosin tapahtui monelle muullekin urokselle, joten annettakoon se Herbielle anteeksi. :) Hero malttoi seisoa oikein kauniisti, ja piti itse häntäänsä ylhäällä - ei siis vetänyt alas, niinkuin se yleensä jännittäessään tekee. Hero oli eilen ehdottomasti parhaimmillaan, ja sen huomasi myös tuomari: Herolle punainen nauha ja sijoitus nuortenluokassa (ikää 5 päivää vaille 2 vuotta) toiseksi! Aivan uskomattoman hieno päivä siis molemmilla koirilla. Tänä aamuna sitten Hero ja Lotte herkuttelivat Heron palkintoruuilla, Best-in aterioilla. :)

Sairastelua ja koirapuistoilua

2011-03-05T16:53:00.003+02:00

Meillä on nyt vietetty hiljaiseloa: maanantaina palasimme Loten kanssa takaisin Iisalmelle ja sen jälkeen meillä ei ole tapahtunut mitään ihmeempiä. Minä olen ollut torstaista lähtien kotona sairastamassa, joten ei olla edes treenaamaan päästy. Koirat ovat suhtautuneet tähän sisällä loikoiluun ihan mukavasti: ompelin niille perjantaina uuden pedin, joten kyllä niiden nyt kelpaa makoilla sisällä. :)

Sunnuntaina kävin Jasun ja Loten kanssa koirapuistossa, ja meillä kävi ihan mielettömän hyvä tuuri: siellä oli vuoden vanha musta noutaja uros, jonka kanssa Lotte pääsi leikkimään ja sai juuri sellaisen hyvän kokemuksen mustista noutajista, jollaista se perjantaisen välikohtauksen jälkeen kaipasikin! Aluksi Lotte oli erittäin epäluuloinen ja vilkuili noutajaa varovasti, mutta kun Jasu oli todennut noutajan mukiinmeneväksi (ts. Jasu kävi haistelemassa noutajaa, totesi sen itselleen liian pennuksi - ja vielä pojaksi - ja lähti merkkailemaan koirapuistoa itselleen), uskaltautui Lottekin leikkimään. Ja vauhtia näillä kahdella samanikäisellä kaveruksella sitten riittikin!

Vähän meidän jälkeemme koirapuistoon tuli myös kaverini ja Jasun vanha koirakaveri, espanjanvesikoira Pami. Jasulla ja Pamilla ei leikki-intoa juurikaan löytynyt, vaan ne tyytyivät nuuskuttelemaan toisiaan ja katselemaan nuorempien touhuja. Muutamaan kertaan Lotte yritti viedä Pamilta kepin, josta Pami ärähti Lotelle - meidän neiti luuli sitä leikkiinkutsuksi, ja alkoi riehua Pamin ja sen kepin ympärillä kahta kauheammin... Pojathan eivät kiellä Lotelta mitään (varsinkin Hero on aivan Loten tassun alla), joten tämä oli Lotelle ihan uusi tilanne. Ja hyvänuskoinen höntti kun on, Lotte luuli että Pami haluaa leikkiä sen kanssa... Ei ihan, mutta melkein. Kyllä Lotte joskus oppii, että varsinkaan vieraiden koirien suusta ei kannata yrittääkään viedä mitään. Kun vaan noi meidän omat pojat antais sille joskus opetuksen, ei tarvitsisi aina vahtia kuka syö kaikki luut... Yllättävää kyllä, meillä se on tuo lauman pienin jäsen, joka rohmuaa 10 kiloa painavampien poikienkin luut.

Ja vaik on ylämäki edes, kyllä mä pärjään

2011-02-27T11:51:00.004+02:00

Perjantaina matkasimme taas Lotte-neidin kanssa junalla Siilinjärvelle - se oli meillä kolmas kerta junassa viikon sisään, ja Lotte matkusti oikein mallikkaasti. :) Ensimmäisellä kerralla Lotte oli vähän rauhaton, mutta perjantaina matka sujui jo oikein mallikkaasti - huolimatta siitä, että junassa oli meidän lisäksemme 6 muuta koiraa omistajineen samassa vaunussa. Lotte ei rähjännyt eikä höseltänyt, vaan nukkui kiltisti jaloissani. :)

Juna-asemalta kotiin päin kävellessämme meidän luokse karkasi iso musta noutajauros, joka alkoi häntä ja karvat pystyssä kiertää Lottea ympäri. Jo ennestään arkana Lotte tietenkin reagoi painautumalla ihan minuun kiinni - eihän Lotte mitään mahtaisi kaksi kertaa suuremmalle urokselle. Onneksi kyseisen koiran omistaja oli lähistöllä, joten mitään vakavampaa ei päässyt tapahtumaan - tai no, tiedä tuosta Loten henkisestä puolesta sitten, minkälaisen kolauksen se koki. Tosi kiva, kun oon yrittänyt kerätä mahdollisimman paljon hyviä kokemuksia Lotelle että sen itsetunto vieraiden koirien kanssa vahvistuisi, niin sitten käy näin... Ja kaiken lisäksi olimme taajama-alueella, jossa koirat pitäisi pitää kiinni: kyseisellä koiralla ei ollut edes pantaa kaulassa! Kiva, kun ihmiset hallitsevat koiransa ja silleen.

Onneksi Lotte palautui välikohtauksesta melko nopeasti ja oli pian taas oma reipas itsensä. Jonkin matkaa kuljettuamme laskin Loten irti (mitäs minä just sanoin siitä koirien kiinnipitämisestä...) ja leikin sen kanssa vähän, jotta se rohkaistuisi ja unohtaisi äskeisen. Homma toimi, ja Lotte meni seuraavasta vastaantulleesta pienestä oranssista mittelspitzistä nätisti ohi. Joten jospa tämä tästä, kunhan vaan saataisiin taas niitä hyviä kokemuksia ja onnistuttaisiin välttelemään huonoja...

Lauantaiaamuna vanhempani lähtivät taas reissuun, joten me ollaan Jasun ja Loten kanssa oltu kolmestaan talon vahteina. Jasu on jopa innostunut vähän leikkimään Loten kanssa (!), tosin enimmäkseen Lotte on saanut juosta yksinään ympäri pihaa: Jasuhan ei umpihankeen mene, ellei Lotte satu käymään siellä pissillä (miehet...). Mutta tasaisella, auratulla pihalla Jasukin on innostunut vähän juoksentelemaan. :)

Tänä aamuna käytiin sitten ensin Jasun kanssa kahdestaan lenkillä: miten pienistä asioista pienen spanielin onni voikaan rakentua! Jax oli ihan mielettömän suloinen yrittäessään tehdä kaikki pyydetyt asiat ilman mitään virheitä: ulko-ovella Jasu istui automaattisesti, pihalla se kiersi täydelliseen perusasentoon sivulleni, kun laitoin sille hihnan - yleensä Jasu vaan lösähtää suunnilleen viereen. Jasu pääsi minun kanssa lenkille ihan kahdestaan, joten sen piti kaikin keinoin yrittää miellyttää minua. Hassu se on. <3

Kun tulimme Jasun kanssa lenkiltä, rauhoituimme hetken kotona ennen Loten vuoroa. Lotte oli taas ihan jesjesjesjesjes, kun puin lenkkikamppeet: ihan varmasti nyt on Loten vuoro, ei Jasu pääse kahdesti peräkkäin! Ja niinhän se oli. Lotte ei yrittänytkään mielistellä, vaan Lotte meni kovaa: taisi juosta kolme kiekkaa etupihalla, kun minä vasta sain itseni puoleen väliin pihaa... Mutta lenkki meni yllättävän hyvin: Lotte ei rähjännyt vastaantulijoille eikä edes vetänyt pahemmin. <3

Illasta meidän olisi tarkoitus suunnata koirapuistoon, jos vaikka saataisiin taas niitä hyviä kokemuksia... Tällä kertaa seuraksi tulee Jasun vanhoja tuttuja, joiden tiedetään olevan ihan fiksuja tyyppejä. Jospa Lottekin olisi samaa mieltä. :)

Temppukoiria

2011-02-24T17:39:00.000+02:00

Taas yhdet tottistreenit takana, tosin nämä treenit meni ihan pelleilyksi. Ei siksi, etteivät koirat olisi osanneet: meitä vaan huvitti temppuilla tänään. Pakkasta oli -15 astetta, joten katsoin paremmaksi tehdä paljon liikettä sisältäviä juttuja paikallaolojen sijaan.

Tehtiin me tosin ihan oikeesti tärkeitä liikkeitäkin: seuraamista, luoksetuloa ja pikaisia liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia, sekä Heron että Loten kanssa. Treenit olivat varsin pilkotut jottei kummankaan tarvinnut odotella kovin pitkään kentän laidalla, mutta eipähän ainakaan päässyt mielenkiinto tekemiseen loppumaan. :)

Heron kanssa aloitettiin tokon puisen noutokapulan kantoharjoituksilla, mikä sujui ongelmitta: Herohan kantaa ihan mitä tahansa ihan missä ja minne tahansa. Siinä ei siis sinänsä mitään uutta, mutta harjoiteltiinpahan kuitenkin. Kuten arvata saattaa, pieni spanielipoika oli ihan hirmuisen olevinaan saatuaan jotakin kannettavakseen ja esiteltäväkseen. Muuten Heron treenit olivat ihan perussettiä - lyhyesti ja ytimekkäästi, meni ihan yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Hero on tasaisen varma tyyppi, sillä ei ole huonoja päiviä, joina mikään ei onnistu. :)

Lotte oli myös samanlainen kuin yleensäkin, tosin se haukkui vähän vähemmän ollessaan kentän laidalla odottamassa vuoroaan! Ajattelin ensin että pakkanen on saanut Loten kurkun kipeäksi, mutta kyllä se ihan normaalilla kirkkaalla ja kuuluvalla äänellään räksytti, kun siltä tuntui. Eli Lotte ei olekaan kipeä, se vaan alkaa oppia olemaan kunnolla. Wau.

Tänään aloitettiin yhden ihan uuden tempun, jalkojen välistä pujottelun, opettelu. Tarkoituksena siis oli, että koira lähtee sivulta, pujottelee kahdeksikon jalkojeni välistä ja palaa perusasentoon vasemmalle sivulleni istumaan. Herbs tajusi jutun juonen jo toisella kerralla (en ikinä väsy ihmettelemään tuon koiran aivokapasiteettia!), joten sitä ei liian kauaa tarvinnut jankata. Namien avullahan Hero tekee ihan mitä vain. :)

Lotelle tuo temppu puolestaan tuotti vähän enemmän hankaluuksia, joten jouduimme ottamaan useamman toiston. Kun se alkoi vihdoin sujua (eikä Lotte enää yrittänyt kiertää väärää kautta takaisin pyörähdettyään ympäri takanani) ehkä kuudennella kerralla, touhusimme välillä muuta. Otettiin seuraamista ja luoksetuloa ja sitten harjoiteltiin uudestaan pujottelua - ja sehän sujui hyvin. Nyt jatketaan harjoittelua, jotta pysyy taito yllä. :)

Sairastelua ja pakkaspäiviä

2011-02-22T18:36:00.003+02:00

Pakkasten paukkuessa 30 asteessa päivittäin olemme suosiolla jättäneet treenit väliin ja lahnailleet sisällä. Tunnollisena tokoilijana Hero päätti hyödyntää tämän treenitauon ja sairastui keskiviikkona jonkinlaiseen oksennustautiin: muuten Herbs oli oma itsensä, mutta ruoka ei pysynyt sisällä (voitte vain kuvitella, miten iso juttu se on ahnen spanielipojan mielestä) tuntia pidempään. Niinpä me oltiin pari päivää kokonaan ilman ruokaa ja aloiteltiin kolmantena päivänä riisillä ja Tehobaktilla. Toisena päivänä kokeilin jo antaa vähän riisiä, mutta ne tulivat ulos tunnin päästä, joten päätimme suosiolla kokeilla uudestaan vasta seuraavana päivänä. Hero-raukka oli varsin järkyttynyt, kun Lotte sai ruokaa mutta Herbs ei. :(

Meillä ei ollut kotona Tehobaktia varastossa, joten sitähän oli käytävä ostamassa keskustasta. Koska Hero oli kipeä, joutui se jäämään kotiin, mutta Lotte pääsi mukaani kaupunkikierrokselle. Lähdimme kotoa bussilla keskustaan, kävimme Mustissa ja Mirrissä (Lotte olisi halunnut ostaa jotain ihan muuta kuin Tehobaktia) ja kävelimme kotiin. Saatiin siis yhdistettyä huvi ja hyöty: Lotte pääsi ensimmäistä kertaa elämässään matkaamaan kaupunkibussissa, Hero sai lääkkeensä ja Lotte lenkkinsä. Varsin hyödyllinen reissu kaikinpuolin.

Hero on nyt onneksi täysin kunnossa, ruoka maistuu kuten aina ennenkin - ehkä jopa entistä paremmin, jos se ylipäänsä on mahdollista. :) Meillä on torstaina taas pitkästä aikaa tiedossa tokotreenit, joten toivon mukaan päästään vihdoin taas niihinkin. Lotte sai nyt viikonloppuna uuden fleecehaalarin, ei meinannut pikkulikka pärjätä 30 asteen pakkasilla... Herolla ja Jasulla on ollut jo pitkään toppatakit + pojilla on huomattavasti enemmän karvaa kuin Lotella, joten niitä ei paljoa pakkanen haittaa. Eikä muuten haittaa enää Lotteakaan. :)

Varmempi ja kypsempi, ja tietotaitoo enemmänki

2011-02-03T18:51:00.002+02:00

Jälleen kerran tokotreenit takana - tällä kertaa lunta pyrytti tulla varsin isoina hiutaleina, mutta sehän ei meitä haitannut. Kaksi pientä rinkeliä oli ainakin ihan täpinöissään, kun täytin namipussin ennen lähtöä. Kyllä ipanat tietää, mistä milloinkin on kyse.

Aloitin treenaamalla Heron kanssa, joten Lotte sai odottaa kytkettynä kentän reunalla. Kävin viimeksi tokoilemassa tiistaina, jolloin olin kolmestaan koirien kanssa: silloin Lotte istui nätisti hiiren hiljaa odottamassa vuoroaan, mutta eihän se tietenkään voi käyttäytyä silloin, kun muitakin on paikalla! Tuttu räyhräyhvouhvouhnyyhnyyhsnifräyh-konsertti alkoi heti, kun Hero pääsi kentälle mutta Lotte ei. Kentällä oli meidän lisäksi kaksi muutakin koirakkoa, joten Lotte kai kuvitteli pääsevänsä mukaan touhuihin, jos muut treenaajat valittavat sen haukunnasta. Loten epäonneksi tämä taktiikka ei toiminut - Lottehan oli mitä mainioin häiriö! Eikä kukaan syyttänyt minua eläinrääkkääjäksi, mikä Loten mielestä olisi varmasti ollut aiheellista... Siis eihän Lottea VOI jättää parin kymmenen metrin päähän odottamaan siksi aikaa, kun Hero tokoilee? Ei varmasti.

Herbs puolestaan oli oma itsensä ja teki tasaisen varmaa työtä - mikä parasta, se ei reagoinut Loten räyhäämiseen millään tavalla! Herohan on aikaisemmin ollut hirveän arka jos joku koira vähänkään haukahtaa, mutta tänään sillä ei ollut poikaan mitään vaikutusta. Alkuun tosin piti vähän pällistellä, että ketäs noi muut on, mutta ei mitään sen suurempaa.

Heron kanssa hiottiin kaikkia niitä liikkeitä mitä ollaan harjoiteltu - seuraamista, luoksetuloa, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa sekä paikallaoloa. Pitkästä aikaa saatiin paikalla makuuseen seuraa, joten hyödynsimme tietysti treenikaverit. Paikallamakuu meni yllättävän hyvin (ottaen huomioon miten vähän sitä on muiden kanssa treenattu), Hero ei noussut edes silloin, kun muita käytiin palkkaamassa! Ja mainittakoon vielä, että Hero oli 3 koirasta se keskimmäinen, joten häiriötä oli molemmilla puolilla. :)

Muut liikkeet olivat Herolle hyvin tyypillistä tasoa (eli menivät hyvin), mutta se luoksetulo! Tänään otettiin luoksetuloa jo parinkymmenen metrin matkalla, eikä Heron tarvinnut heittää takanani lenkkiä: jätkä osasi hienosti hidastaa jo ennen minua! :D Lisäksi vaikeutimme luoksetuloja niin, että kutsuimme kaverini kanssa koirat yhtä aikaa luokse, kun ne istuivat vierekkäin - edes se ei saanut Herbietä sekaisin, vaan se tuli sivulleni namin kiilto silmissään. ;)

Entäs sitten meidän mölyapina? Lottekin oli ihan oma itsensä. Irti päästyään hirveä häslä, mutta rauhoituttuaan oikein tehokas ja reipas pakkaus. Loten ei tarvinnut vilkuilla muita treenaajia, koska se pääsi tekemään juttuja minun kanssani - Lotellehan millään muulla ei ole silloin väliä. Loten kanssa harjoiteltiin myös seuraamista, luoksetuloa, seisomista, istumista ja maahanmenoa, myös pari lyhyttä yksilö paikallaoloa otin. Ihana nähdä Loten kehittyvän, alkuunhan se ei meinannut millään pysyä aloillaan - tänään Lotte makasi maassa todella kauniisti, koko ajan kontaktia pitäen, vaikka muutaman metrin päässä tokoili kaksi koirakkoa. :)

Myös Loten kanssa harjoiteltiin vähän vaativampaa luoksetuloa: Loten piti juosta kaverini ja tämän koiran ohi noin kahden metrin päästä. Ja Lottehan juoksi. Ei vilkaissutkaan sivuilleen, vaan tuli suoraan vierelleni. Kuten arvelinkin sen tekevän - sen verran hyvin alan jo tuntea Loten (siis juoksuttoman Loten - juoksuisenahan se oli oikea neiti itsenäisyys). :) Harjoittelimme myös näyttelyitä varten kehässä juoksemista - treenit onnistuvat nykyään kahdestaan juostessamme jo niin hyvin, että päätin pyytää koirakot juoksemaan sekä eteemme että taaksemme. Aikansa temppuiltuaan Lotte muisti kuinka näyttelyhihnassa käyttäydytään ja homma alkoi sujua, joten näihin treeneihin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. :)

Temppuja ja pelien pelaamista

2011-01-26T09:45:00.003+02:00

Meidän vuosi on alkanut varsin tavanomaisesti, eikä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Koirien kanssa on käyty treenaamassa tokoa silloin tällöin, nyt kovimmilla pakkasilla olemme kuitenkin pitäneet pientä treenitaukoa. Tarkoitus olisi kuitenkin alkaa taas treenaamaan ihan aktiivisesti - sen verran on suunnitelmia tehty kevättä varten... Saahan nähdä, mistä sitä itsensä vielä löytääkään. ;)

Loten kanssa ollaan edelleen harjoiteltu tuota hihnakäyttäytymistä, ja nykyään neiti rähisee vastaantulijoille vain harvoin. Vetämistä en siltä ole vieläkään saanut kokonaan pois, mutta kehitystä on kuitenkin tapahtunut - Lotte ei enää vedä ihan tauotta, vaan se alkaa pikkuhiljaa muistaa, että hihnan nykäisy tarkoittaa vauhdin hiljentämistä. Muutaman metrin se jo pääsee vetämättä aina välillä. Mitään apuvälineitä meillä ei vieläkään ole ollut käytössä, koska epäilen vahvasti, etteivät vedonestovaljaat tms. hillitsisi neidin vauhtia. Sitä paitsi, Lotte kulkee Kimmon talutettavana varsin hienosti, saa luvan oppia kulkemaan minunkin kanssani... En vieläkään ymmärrä, mitä logiikkaa tuon neidin aivot soveltavat.

Hero on opetellut taas muutamia uusia temppuja - jotain tekemistähän koirille on keksittävä, kun ulos ei viitsi mennä. Niinpä Hero on harjoitellut vanhoja temppuja (mm. ryömimistä, kuolemista ja kierimistä) ja opetellut uusia: nami nenän päällä oli ehkä vaikein kaikista Heron osaamista tempuista, koska namia ei saanut ottaa heti suuhun. Ahnelle spanielipojalle kyseinen temppu on yhtä tuskaa, mutta onneksi tempuntekijä palkitaan lopussa. :) Hero oppii uusia asioita paljon helpommin kuin Lotte, joten Hero on meidän temppukoira, Loten kanssa harjoitellaan vain tarpeellisia taitoja. :)

Toinen pakkaspäivien suosikki temppujen lisäksi on ollut älypeli. Hero on koko pienen ikänsä ratkonut älypelejä, joten ne sujuvat siltä erittäin hyvin - ei mene kauaa, kun namit ovat kadonneet pelilaudalta. Lotelle älypeli puolestaan oli ihan uusi tuttavuus, jonka se ensimmäisellä kerralla yritti ratkaista syömällä koko laudan - ei siis ihan nappiin mennyt suoritus ensikertalaiselta. Muutaman harjoituskerran jälkeen Lotte on alkanut ymmärtää laudan tarkoituksen ja namit katoavat Loten mahaan hitaasti mutta varmasti. :)

Yhteenveto vuodesta 2010

2010-12-29T11:32:00.003+02:00

Vuosi 2010 alkaa olla lopuillaan ja ajattelin tehdä pientä yhteenvetoa vuodesta. Vuoden vaihtumisen kunniaksi Lottekin on jo lopettanut vuotamisen ja palannut takaisin Iisalmelle - johan sitä pikku rääpälettä oli ehtinyt tulla ikävä. :) Heron ja Loten riemulla ei ollut rajoja kun ne pitkästä aikaa näkivät toisensa: vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli vaikka muille jakaa. Ja kaikki yhteinen aika nukutaan taas ihan lähekkäin. :) Varmuuden vuoksi koirat ovat nukkuneet yönsä eri huoneissa ja olleet kahdestaan jäädessäänkin eri huoneissa, mutta silloin kun olemme itse paikalla ovat tiipanat saaneet olla kuten normaalistikin. Eikä mitään ongelmia ole ollut, pikku hiljaa Heron kiinnostus Lottea kohtaan on taas laskenut normaalitasolle. Eiköhän me voida piakkoin palata normaaliin arkeen. :)

Alkuvuosi oli varsin jännittävää aikaa, kun odottelimme Kertun (Fariinin New Model) pentujen syntymistä ja sitä, syntyisikö sinne meille sopiva pentu. 23.03. vihdoin saimme iloisia uutisia ja varmistui, että meille tulisi keväällä uusi perheenjäsen. :)

Samaan aikaan Hero kasvoi ja kasvoi ja kasvoi ja täytti 24.03. yhden vuoden. Pienestä pennusta oli tullut varsin iso mies. :) Kuukautta myöhemmin, 24.04., Jasu täytti 8 vuotta ja saavutti veteraani-iän. Näyttelyihin Jasua ei kuitenkaan sen sairauden ja siitä johtuvan karvattomuuden (Jasun vatsakarvat jouduttiin ajelemaan ensin leikkausta ja sitten ultraäänitutkimuksia varten) takia viety. Hero sen sijaan käväisi 12.06. Kajaanin ryhmänäyttelyssä, jossa tanskalainen Jens Martin Hansen antoi Herolle H:n. Arvostelu oli muuten oikein hyvä, ainoa vika meidän pienessä miehessä on sen korkeus - tuomarin mittojen mukaan 57 cm. Heron korkeudesta johtuen sen näyttelykäynnit jäivät tämän vuoden osalta siihen.

16.05.2010 käväisimme taas Nivalassa, tällä kertaa vihdoin mukaan lähti pienenpieni Lotte-neiti. Lotte oli tämän vuoden suurin muutos ja mullistus elämässämme, lisää neidin tempauksista voi lukea blogin tarinoista tai Loten omalta sivulta. :) Toukokuun lopulla vietimme myös valmistujaisjuhliani, kun sain eläintenhoitajan ammattitutkinnon suoritettua. Siinä sitä olikin pennun sosiaalistamista kerrakseen, kun kaikki juhlavieraat piti käydä tervehtimässä. :)

Loppuvuosi on sujunut ilman mitään erikoisempia tapahtumia - olemme vain opetelleet tapoja, tokoilleet ja touhuilleet. Saa nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. :)

Hyvää joulua!

2010-12-21T14:53:00.002+02:00

Tokoa, tokoa ja tokoa

2010-12-12T13:47:00.003+02:00

Ensimmäinen viikko Jasun Iisalmen reissua alkaa olla takanapäin ja voin edelleen hyvillä mielin väittää, että Jax on varmasti yksi maailman helpoimmin erilaisiin tilanteisiin sopeutuvista koirista. Kerrostaloasuminen ei ole tuottanut koko ikänsä pääsääntöisesti omakotitalossa asuneelle Jasulle minkäänlaisia vaikeuksia - postinkantaja, naapurien ramppaaminen rapussa sekä muut kerrostalon normaalielämään kuuluvat äänet eivät ole aiheuttaneet Jasussa minkäänlaista reaktiota. Okei, ensimmäistä kertaa kun posti tuli, Jasu meni eteiseen mutta ei muuten reagoinut postin tuloon mitenkään: rupesi vain oven eteen nukkumaan, ettei sieltä pääse kukaan sisälle Jasun huomaamatta. Jasu ei onneksi liikoja stressaa kotioloissa. :)

Poikien kanssa ollaan käyty myös tokoilemassa - Jasu on päässyt ryhmätreeneihin ensimmäistä kertaa varmaan lähemmäs 4 vuoteen. Ensimmäinen treenikerta meni Jasun osalta alkuun ihan vain muistellessa liikkeitä ja sitä, kuinka ryhmätreeneissä käyttäydytään (juostaanko moikkaamaan kavereita vai tehdäänkö sitä mitä käsketään). Toisella kerralla treenit menivät jo huomattavasti paremmin - Jasu ihan oikeasti osaa vielä, vaikka sen kanssa on treenattu vain silloin tällöin mielen virkistykseksi. Ja Jasusta kyllä huomaa, että se nauttii tästä yhdessä tekemisestä, meillä kun ei viime aikoina ole liikaa noita kahdenkeskisiä treenituokioita ollut. :)

Hero on myös päässyt molempiin treeneihin mukaan - parantaa kummasti poikien virettä, kun pääsevät tokoilemaan vuorotellen. Ja saadaanpahan samalla lisää häiriötekijöitä kentän reunalle. :) Hero on saanut huomattavasti lisää varmuutta liikkeisiinsä eikä se enää ota muista treenaajista juuri ollenkaan häiriötä, mistä olen erittäin ylpeä. Ainoastaan muiden koirien haukunta saa Heron keskittymiskyvyn täysin häviämään... Onneksi Jasu osaa haukkua käskystä, joten voidaan ensi viikolla yrittää saada Hero toimimaan myös silloin, kun toinen koira haukkuu - nyt kun se toisen koiran haukunta on mahdollista järjestää niin, ettei se kuulu "väärään aikaan". :)

Kävin tänä viikonloppuna pikaisen visiitin Siilinjärvellä Loten luona - johan sitä sähköjänistä alkaa olla ikävä, kun treenaa kahden rauhallisen ja liikkeet melko varmasti osaavan pojan kanssa. Loten kanssa treenasin myös vähän istumista, seisomista, maahanmenoa ja luoksetuloa - mitään suuria treenejä me ei ehditty ottaa eikä oikein ollut aidattua aluettakaan, jossa olisin Loten voinut päästää huoletta irti... Juoksuisena en sitä irti uskalla pitää ollenkaan, vaan treenaaminen tapahtui joko sisällä tai hihnassa. Mutta saipahan pikkuneitikin vähän aivojumppaa. :)

Loten juoksut

2010-12-08T09:21:00.002+02:00

Eilisen päivityksen jälkeen sain tiedon, että Lottiksen juoksut ovat nyt vihdoin alkaneet. :) Pari viikkoahan Lotte on jo merkkaillut ja ollut muutenkin hieman omituinen (piipitellyt ihan syyttä suotta, pessyt itseään ja Heroa varsin aktiivisesti, ollut erittäin uhmakas yms.) - osa syy todennäköisesti lähestyneissä juoksuissa, osa uhmaiässä. Ja poikien päät Lotte on saanut pyörälle, jostain kumman syystä tosin Hero ei ole ollut Lotesta ollenkaan niin kiinnostunut kuin muut... Jospa Hero on tajunnut, ettei "pikkusiskoa" sovi katsella sillä silmällä. :)

Loten ensimmäiset juoksut alkoivat siis 8,5 kuukauden iässä, jolloin Lotella on korkeutta noin 50 cm ja painoa 17,6 kg. :) Varsin pieni ja hoikka rimpulahan Lotte on poikiin verrattuna - viikonloppuna punittiin Herolle painoa 28,5 kg ja Jasun paino on myös 27-28 kilon kieppeillä.

Ensimmäiset juoksusuojatkin Lotte oli yksinollessaan jo ehtinyt tuhota (miten minä arvasin tämän), joten äidin oli pitänyt eilen käydä housukaupassa. Nyt Lotte oli sitten saanut tyylikkäät gepardi-kuvioidut pöksyt, jospa ne pysyisivät pidempään ehjinä kuin ne tylsät mustat, jotka Lotelle olin ensimmäisiksi housuiksi ostanut... Jospa Lotte vain on niin muotitietoinen, ettei suostu pitämään yksivärisiä mustia housuja jalassaan - kaikillahan nykyään tuntuu olevan gepardikuvioisia vaatteita, miksei sitten Lotellakin?

Ukkovalta Iisalmella

2010-12-07T13:37:00.001+02:00

Kuten otsikosta voi päätellä, meidän miehityksessä tapahtui viikonlopun aikana muutoksia. Loten tuloillaan olevan juoksun vuoksi meidän piti alunperin lähettää Hero maalle lomailemaan Kimmon vanhempien luokse, mutta suunnitelmilla on tapana muuttua... Niin kävi nytkin. Viime viikolla nimittäin huomasin, että Loten hormonitoiminnan muutokset ovat vahvistaneet Loten eroahdistusta - neiti aloitti haukkumisen yksin jäätyään. Kävin sitten kyselemässä naapureilta onko meiltä kuulunut ääntä päivisin ja alakerran naapuri kertoi, että muutamana päivänä viime viikolla meiltä oli kuulemma kuulunut haukuntaa: aikaisemmin ei ole sentään sen kanssa ollut ongelmia. Niinpä sitten pikainen soitto äidille: jos Lotte kerran haukkuu päivällä Heron kanssa ollessaan ja huutaa suoraa huutoa jäätyään aivan yksin, emme me voi sitä kerrostalossa pitää. Naapuriparat saisivat hermoromahduksen, meillä kun ei ole mahdollisuutta olla 24/7 kotona Loten juoksujenkaan aikana. Niinpä Lotte jäi vanhempieni luokse Siilinjärvelle juoksujansa viettämään: rauhallisella alueella sijaitsevassa omakotitalossa Loten piipitys ja rähinä ei haittaa ketään, kun talo on tyhjänä.

Koska Jasu ei luonnollisestikaan voinut jäädä Loten seuraksi, tuli Jax meidän seuraksemme Iisalmelle. Ensimmäinen yö on nyt nukuttu ja se sujui aivan normaalisti - Jasu ei ole koskaan liiemmin stressannut uusia paikkoja ravattuaan nuorempana minun kanssani vaikka missä leireillä ja yökylässä kaverin luona. Tuttu tuhina kuului sängyn vierestä, kun pojat kuorsasivat kilpaa lattialla. :) Iltalenkillä käydessämme Jasu oli varsin ylpeänä, olihan hän päässyt laajentamaan reviiriään suureen kaupunkiin, jossa on paljon uusia hajuja. Niin tyypillistä Jasua, koipea nostettiin ulkona käydessä varsin tiheään tahtiin.

Hero puolestaan on ollut mielissään Jasperin seurasta: kerrankin Heron seurassa on joku, joka ei koko ajan koeta repiä Heron karvoja irti, ei säntäile sinne tänne eikä kiipeile Heron päällä Heron yrittäessä nukkua. Sen sijaan Jasu opettaa Herolle isojen poikien tapoja - kuinka usein koipea tarvitsee nostaa (on muuten hidasta lenkkeillä kahden pojan kanssa!), mihin sitä kannattaa nostaa ja mikä on se tekniikka, jonka avulla merkkejä saa jätettyä mahdollisimman useaan kohtaan. Illalla nukkumaan mennessä tajusin, että Herolla on todella pitkä muisti - eikä sen aivotoiminta siis rajoitukaan pelkästään tyttöjen ja namien ajatteluun! Herbs nimittäin varoi vahingossakaan kävelevänsä Jasun yli, kun Jax makasi poikittain Heron pedin edessä. Syyslomallahan Jasu antoi Herolle turpiin, kun Hero erehtyi kiipeilemään Jasun yli Jasun syödessä luuta kaverini jaloissa - ilmeisesti Hero muistaa välikohtauksen edelleen, sillä minun piti itse rohkaista ja houkutella Hero pedilleen. Eihän Jax Herolle mitään sanonut, kun ei ollut mitään syytä. Luu + kaveri oli se yhdistelmä, joiden aikaan Jax ei päällään kiipeilyä siedä. Mutta hyvähän se on, että Hero osaa olla varovainen. :)

Entäs sitten Lotte? Loten yö oli kuulemma mennyt hyvin, vaikka neiti olikin välillä ollut vähän levoton ja ravannut ympäri taloa. Ihan ymmärrettävää että pikkuneiti vahtii taloa nyt, kun isot pojat eivät ole turvana. :) Vuoto Lotella ei ole vielä alkanut, mutta Jasun pään Lotte sai aivan sekaisin maanantaina, kun menimme Jasua hakemaan ja jätimme Loten Siilinjärvelle. Eli eiköhän sen kohta pitäisi alkaa, kun muut merkit (merkkailu, muutokset käytöksessä sekä Lotella että pojilla) ovat olleet ilmassa jo pari viikkoa.

Tokoa ja juoksujen odotusta

2010-11-29T10:48:00.001+02:00

Meillä on nyt muutama viikko mennyt Loten juoksuja odotellen: pieniä merkkejä ilmassa jo on, mutta ei mitään sen kummempaa. Lotte on ollut nyt pari viikkoa vielä enemmän itsepäinen kuin koskaan ennen (se ei meinaa tulla edes kutsusta luokse, vaikka ennen se oli koko ajan ottamassa kontaktia vapaana ollessaankin!), tiedä sitten onko kyse juoksuista vai uhmaiästä... Sen lisäksi Lotte on alkanut pestä Heroa entistä enemmän, piipittelee jos minä menen vessaan enkä ota Lottea mukaan yms. Ja kaverin uroskoira oli viime treeneissä aivan älyttömän kiinnostunut Lotesta, vaikka yleensä ko. koira on kuulemma varsin kohtelias ja välinpitämätön narttuja kohtaan: joko Lotte on erityisen hurmaava (no tottakai se on) tai sitten sille on tulossa juoksut. Hero ja Jasu eivät ole osoittaneet Lotelle sen kummempaa huomiota, joten odotellaan. Ikäähän Lotella nyt on 8 kuukautta, eli ensimmäiset juoksut voisivat alkaa koska tahansa.

Viime viikolla meillä oli poikkeuksellisesti vain yhdet treenit, joihin otin mukaani Heron. Aluksi Heron ajatukset olivat jossain ihan muualla kuin tokossa - treeneissä paikalla ollut narttupentu (pentu!) sai Heron pään aivan sekaisin, eikä kontaktia meinannut löytyä millään. Pienen keskustelutuokion jälkeen Hero kuitenkin muisti taskustani löytyvät namit ja johan alkoivat käskytkin muistua mieleen. Tiesinhän minä, että Heron ahneuteen voi luottaa. ;)

Luoksetulosta olen ihan erityisen ylpeä! Tähän astihan Herbs on kiertänyt noin 3-5 metrin lenkin takanani ennen sivulle tuloa: pojalla on niin paljon vauhtia, ettei se saa itseään pysähtymään riittävän ajoissa. Niinpä olen nyt pari kuukautta treenannut niin, että laitan käteni Heron eteen, kun se tulee minua kohti. Huomatessaan käteni edessään Hero on hidastanut vauhtiaan huomattavasti aikaisemmin, jolloin se on päässyt pyörähtämään sivulleni ilman ylimääräistä kunniakierrosta. Viimeksi kokeilin sitten luoksetuloa ihan ilman käden nostamista sivulle - ja Hero muisti silti hiljentää ennen minua! Vihdoinkin Hero alkaa tajuta, ettei luoksetulossa tarvitse juosta loppuun asti ihan täysillä, vaan hidastamisen voi huoletta aloittaa vähän aikaisemmin.

Liikkeestä maahanmenoa ja seisomista olemme syksyllä pidetyn pitkän tauon vuoksi harjoitelleet taas niin, että minä kävelen taaksepäin ja Hero tulee perässä. Nyt vauhti on taas sama mitä se oli ennen taukoa ja viime treeneissä otinkin sitten sekä seisomisen että maahanmenon jo koemaisemmin niin, että Hero seurasi sivulla. Pysähdyin itse samalla kun annoin käskyn, jonka jälkeen palkkasin Heron ja jatkoin vasta sitten matkaani - eikä takapakkia tullut, Hero suoritui liikkeistä oikein hienosti. :) Pikkuhiljaa ollaan taas saatu lisätä treenien vaikeusastetta ja hyvin se Hero osaa. :) Maahanmenoa ollaan harjoiteltu myös erikseen niin, että Hero on perusasennossa, josta käsken sen maahan. Syksyllähän Hero ei aina meinannut mennä maahan suoraan istuvasta asennosta, koska oltiin aina harjoiteltu enimmäkseen liikkeestä maahanmenoa - sehän on pienen miehen mielestä ihan eri asia, kuin maahanmeno paikoiltaan. Nyt alkaa kuitenkin myös se homma olla hanskassa, ja Hero painuu kiltisti maahan myös paikoillaan ollessaan. :)

Seuraaminen on Herolla varsin hyvin hallussa, sillä se kuuluu joka treenien ohjelmistoon ainakin jossain määrin. Enimmäkseen ollaan harjoiteltu tuota vapaana seuraamista eri nopeuksilla ja käännöksillä höystettynä, eikä siinä ole mitään ongelmia. Välillä Hero hävittää kontaktin kun jää katselemaan maisemia (= josko lähellä vaikka olisi tyttökoiria, syötävää tai jotain muuta kivaa), mutta pieni yskäisy palauttaa katseen taas oikeaan suuntaan. Jotenkin kun saisi sen Heron huomion käännettyä ihan kokonaan siihen, mitä ollaan tekemässä, ettei sen tarvitsisi aina välillä vilkuilla, olisiko lähistöllä jotain mielenkiintoisempaa hommaa.

Paikallaoloja ei olla nyt juurikaan harjoiteltu, kun ei viitsi makuuttaa koiria pitkään lumisessa ja kylmässä maassa. Lyhyitä paikallaoloharjoituksia ollaan toki tehty ja ne ovat sujuneet hvyin. :) Pidempiä harjoituksia olen tehnyt kotona, kun annan koirille ruoan: siinä vaiheessa on ainakin riittävästi häiriötä! ;) Sekä Hero että Lotte ovat saaneet osansa tästä paikallaoloharjoituksesta, sillä komennan molemmat maahan (Lotelle tuttuun tapaan se pakkautuu aivan Heroon kiinni) odottamaan sitä, että saan molemmille koirille ruoan kuppiin. Kun olen laittanut ruoat, pyydän koirat istumaan vuorotellen - tämä vaihe on hankalin, kun Lotte meinaa aina nousta samalla käskyllä kuin Hero. Niinpä olen kevyesti pitänyt jalkaani Loten selän päällä, jottei se nouse ennen omaa vuoroaan. Kun Hero on noussut istumaan ja ottanut kontaktin, se saa luvan mennä syömään. Sen jälkeen toistan saman Lotelle, jolloin molemmat ovat saaneet oman osansa paikallaoloharjoituksesta. Jos Hero malttaa maata paikoillaan kun laitan sen ruokaa, se malttaa varmasti maata myös toisen koiran maatessa lähistöllä. ;)

Yksinolo-ongelmia ja ratkaisuja

2010-11-08T09:56:00.005+02:00

Aika on taas kulunut niin nopeasti, ettei ole jäänyt aikaa päivitellä kuulumisia... Ei sillä, että meille mitään tavallisuudesta poikkeavaa olisi tapahtunutkaan: elämä on pysynyt ihan entisellään, eikä meidän kämppäkään ole kokenut nyt muutaman viikon aikana enempää tuhoja! Se onkin suurin ja merkittävin tapahtuma, mitä meidän elämässä on tässä parin viikon aikana tapahtunut...

Lotella on siis aikaisemmin ollut taipumus tuhota paikkoja yksin ollessaan: meillä on mennyt betoniseinä, lattialistat, kenkiä, matto... Jonkinasteisen eroahdistuksen olen sille diagnosoinut (siis ihan itse, ei mikään oikea diagnoosi), koska se tuhoaa paikkoja vain silloin, kun minä en ole kotona. Kerran se oli syönyt yhdet minun kengät, vaikka Kimmo oli kotona (nukkumassa tosin) -> mitä muuta se voi olla, kuin että Lotte ikävöi minua? Tähän mennessä olemme rajanneet koirien käytössä olevan tilan tuhojen minimoimiseksi kun koirat ovat yksin, ottaneet matot pois lattialta (vain koirien peti on jätetty lattialle), olemme jättäneet aitoja savustettuja naudan luita, leluja sekä nahkarullaluita ympäriinsä - mikään niistä ei ole auttanut, vaan tuhoja on tullut.

Niinpä sitten keksin, että mitä jos jättäisin lattialle jotakin, joka haisee minulle? Lotte haistaisi tutun hajun ja toivottavasti rauhoittuisi niin, että jättäisi kämpän rauhaan. Niinpä jätin kerran lattialle housut, joita en enää käytä (joita olin pyöritellyt jonkin aikaa käsissäni, jotta hajuni olisi mahdollisimman voimakkaana niissä) ja jätin koirat yksin. Parin tunnin päästä tulin kotiin ja arvatkaapa mitä? Lotte tuli vastaan aivan unisena ja housut olivat aivan koirankarvoissa: temppu toimi! Lotte oli siis nukkunut housujeni päällä, eikä tuhoja ollut tehty. Tätä on nyt kokeiltu useammankin kerran ja kertaakaan ei (vielä) ole löytynyt uusia tuhoja, eli ilmeisesti ihan kokeilemisen arvoinen temppu. :)

Temppua on kokeiltu sekä Loten ollessa ihan yksin että Loten ollessa Heron kanssa kahdestaan ja molemmilla kerroilla lopputulos on ollut sama; Lotelle ei siis ole väliä onko se yksin vai kaksin, tähän asti tuhoja on tullut lähestulkoon joka kerta. Paitsi viimeisen parin viikon aikana Lotte ei ole tehnyt mitään, vaikka onkin peräti kerran joutunut olemaan aivan yksin kotona. :)

Yksinolotilanteita meidän koirilla onkin varsin vähän, lähinnä vain silloin, kun käytän jompaa kumpaa tokoilemassa tai jos Hero pääsee Kimmon kanssa pyörälenkille... Heron kanssa meillä oli nyt pitkään taukoa tokoilusta kun Heron jalka oli ilmeisesti revähtänyt ensimmäisillä liukkailla (pitänee ostaa Herolle nastakengät, viime talvenahan se joutui hierojalle niksautettuaan selkänsä liukkailla...), joten nyt ollaankin otettu aika paljon takapakkia ja ihan vaan muisteltu, että mitäs ne ihmeelliset käskysanat tarkoittavat. Onneksi Heron jalka kuntoutui aivan itsestään parissa viikossa, mutta pariin viikkoon Heroa ei tosiaan rasitettu yhtään sen enempää kuin mitä pienet pissityslenkit vaativat - ja tietenkin käskyt olivat vähän hakusessa pitkän tauon jälkeen. Hyvin ne ovat kuitenkin alkaneet palautua, kun ollaan taas alettu niitä muistella, eli ei Hero ihan dementoitunut ole. :)

Nyt on meidänkin korkeuksille saatu vähän pysyvämpi lumi maahan, Lotellehan tämä on vasta ensimmäinen talvi... Ja lumi on ollut jännää. Lotte kulkee lenkeillä nenä maata viistäen ja kerää naamakarvat täyteen lunta, koska se on niin hassua! Hero suhtautuu lumeen kuin vanha tekijä - eli riehaantuu vain irti päästessään ja saa mielettömiä hepuleita. :D

Kolmen kopla kasassa

2010-10-17T15:00:00.005+03:00

Tältä viikolta onkin paljon kerrottavaa, nyt kun koneella istumiseen on vihdoin hetki aikaa... Isot pojat nukkuvat ja Lotte jälttää luuta, joten meillä on yllättävän rauhallista. Hyvä hetki kertoa viikon tapahtumista. :)

Alkuviikon Hero ja Lotte olivat Kimmon kanssa maalla, jossa pikkuspanielit olivat (yllätysyllätys) vähän riehuneet. Lisäksi Lotte oli osannut olla tosi nätisti Kimmon vanhempien kissan kanssa: Lotte oli tyytynyt katselemaan makuullaan, kun kissa oli kävellyt metrin päästä ohi. Tästä voi jo olla suorastaan ylpeä, aikaisemmin Lotte on vain pyörinyt levottomana ympäriinsä, kun kissoja on ollut lähistöllä. Niihin olisi niin kiva tutustua paremmin, mutta aina on ihmiset varoittelemassa terävistä kynsistä. Kyllähän Lotte osaa olla varovainen, mutta kun kissat ovat yllättävän nopeita säikähtäessään... Sitä ei pieni spanieli ole vielä ymmärtänyt, kun ei ole joutunut tositilanteeseen. Toivottavasti ei joudukaan.

Keskiviikkona Kimmo ja koirat kotiutuivat sitten Iisalmelle, johan niitä oli ehtinyt tulla ikävä: illat menevät yllättävän hitaasti, kun ei tarvitse käydä lenkillä... Ilman koiraahan lenkille ei voi lähteä. :D Ja oli se huomattavasti mukavampaa tulla kotiin, kun oli kaksi iloista hännänheiluttajaa leluineen ovella vastassa. :)

Torstai-iltana meillä oli pienimuotoiset pentutreffit Iisalmen koirapuistossa, Loten pentueen neljästä pennusta 3 oli paikalla: meidän Lotte, Loten sisko Meri (F. Sweet Model) sekä Loten veli Tärppi (F. Sky's The Limit). Kyllä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun kolme puolivuotiasta springeriä pääsivät vauhtiin! Ja leikkivät springerit eivät ainakaan minun kokemukseni mukaan pahemmin esteitä väistele: useammin kuin kerran olen saanut leikkivän springerin jalkoihini. Mainittakoon vielä, että Jasun ja Heron kokoisen (about 30 kiloisen) koiran ollessa kyseessä alan jo vähän pelätä polvilumpioideni puolesta... Onneksi nämä kolme olivat vähän kevyempiä, sillä useamman kuin yhden osumman taisi itse kukin omistajista saada. :D Onneksi asutaan melko lähekkäin, joten toivottavasti treffataan uudestaan!

Perjantaina sitten vuorostaan minä pakkasin koirat mukaani Kimmon jäädessä viikonloppuvuoroon. Isäni otti minut, Heron, Loten ja tavarat kyytiin ohikulkiessaan (kyllä oli kuorma-auton hytissä tunnelma kohdallaan) ja siinä kyydissä tulimme sitten Siilinjärvelle. Vanhempani ja veljeni lähtivät eilen taas reissuun, joten minä olen yksin näiden kolmen karvaisen kanssa Siilinjärvellä. Lenkkeillä on ainakin saanut riittävästi, yksin noita kolmea ei vie hullukaan ulos. Kyllä, myönnän kokeilleeni sitä, mutta se oli niin hermoja raastavaa puuhaa kun tuo yksi pikkuipana ei vieläkään osaa kulkea vetämättä, joten päätin lenkittää ne 2+1 ryhmissä. Kokeillaan sitä yhdessä lenkkeilyä sitten, kun Lottekin osaa hihnakäyttäytymisen alkeet... Ja saavatpahan kaikki näin edes vähän täysin omaa aikaa ilman kavereita: koirista kyllä huomaa, että ne nauttivat siitä! :)

Ylä- ja alamäkiä

2010-10-06T09:30:00.008+03:00

Viimeksi, kun kerroin Loten tokotreeneistä, ylistin sitä ja kerroin sen kehittyneen. Seuraavissa treeneissä totesin, että kehuin Lottea liian aikaisin... Viikko sitten maanantaina meidän treenit menivät niin metsään kuin vaan treenit voivat mennä (eivät tosin kirjaimellisesti, harjoittelimme edelleen tokoa emmekä mejää): Lotte haukkui ihan kaikille vastaantulijoille, niin ihmisille kuin koirille; se veti hihnassa ihan taukoamatta ja yritti syödä minulta käden. Enkä nyt tarkoita, että Lotte vähän maisteli, vaan se oikeasti raateli pienillä lihansyöjän raateluhampaillaan minun kättäni saadakseen nyrkin sisällä olevan namin. Ei neidille tullut mieleenkään, että namin saadakseen voisi vaikka istua tms.

Niiden treenien aikana Lotte ei siis oikeasti osannut/muistanut/halunnut tehdä yhtään mitään. Seuraaminen merkitsi Lotelle kentän toiseen päähän juoksemista, istuminen, maahanmeno ja seisominen olivat kaikki täyttä hepreaa ja luoksetulo... No, kyllä se luokse tuli, mutta perusasento oli jossain puolen metrin päässä minusta ja vinossa. Mielellään Lotte kokeili perusasennon sijaan minun eteeni pysähtymistä. Otettiin sitten vain vähän vauvatokoa: minä olin kyykyssä, annoin Lotelle sekä suullisen käskyn että käsimerkin ja harjoittelimme vain näitä helpoimpia juttua: istumista, maahanmenoa ja seisomista. Ei pitkiä pätkiä, vaan oikean asennon hakemista. Sen neiti vielä ymmärsi. Seuraamista otettiin taas nami-imutuksella, eli käsiparkani joutui taas koetukselle Loten hamutessa namia nenänsä edessä olevasta kädestäni.

Viikon ajan harjoittelimme sitten vauvaliikkeitä, kunnes toissapäivänä oli taas ryhmätreenien aika. Kentällä oli meidän lisäksemme vain yksi koirakko, mutta siinä oli aivan riittävästi häiriötä viime treenien jälkeen. Tällä kertaa Lotte malttoi taas keskittyä vähän paremmin ja etenimme vauvaliikkeistä pikkuhiljaa siihen, missä olimme menossa ennen tätä takapakkia: seuraaminen toimii niin, että pidän kättä kaulallani. Lotte piti nätisti kontaktia ja muisti melkein koko ajan pitää oikean paikan, välillä meinasi kiihdyttää vauhtinsa turhan nopeaksi. Aina Loten vauhdin kiihtyessä pysähdyin, jolloin Lotte joutui taas hakemaan paikkansa uudestaan. Mutta hyvin se muisti, että pysähdyttäessä sen kuuluu tulla sivulle istumaan, ei tarvinnut erikseen antaa istu-käskyä. :)

Istumisessa, seisomisessa ja maahanmenossa pääsimme taas siihen, että minä kävelen takaperin ja annan Lotelle liikkuessani käskyn ja käsimerkin, pysähdyn ja Lotte tekee oikean liikkeen. Jokaisen liikkeen jälkeen olen käynyt noin 4 metrin lenkin Loten edessä, jolloin neiti on joutunut harjoittelemaan paikallaoloa. Ja hienosti neiti malttaakin olla, pääsen sivulle asti ilman, että Lotte vaihtaa asentoa. :) Nykyään ei tarvitse edes tiputtaa namia kävellessäni kohti Lottea, vaan se muistaa seisoa/maata/istua siihen asti, että saa luvan tehdä jotakin muuta. Perusasentoon siirtymistä ei olla tässä yhteydessä harjoiteltu ollenkaan, ettei Lotte ala ennakoida sitä jatkossa. Erikseen on kyllä harjoiteltu niin, että Lotte on minun edessäni kun annan sille käskyjä (istu, maahan, seiso), jolloin sen on vaihdettava asentoa. Maasta istumaan nouseminen on Lotelle kaikista hankalin temppu, ilman lupaa se sitä kyllä tarjoaa, kun ei meinaa malttaa pysyä maassa. Mutta käskystä se temppu muuttuukin kovin hankalaksi.

Viime treeneihin olen kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväinen, kun muistan mitä ne olivat vielä viikko sitten... Toivotaan, ettei jatkossa tule vastaavaa takapakkia (tietäisi vain mistä se johtui, niin voisi yrittää välttää vastaavaa!). Ehkä Lotella oli vaan huono päivä tai jotain. Se on kuitenkin nainen, joten mistä sitä ikinä tietää? :D

Heron tokoiluja

2010-09-24T17:19:00.003+03:00

Yllätys yllätys, aion vaihteeksi kertoa meidän tokotreeneistä. Tällä kertaa päätähtenä Hero, jonka kanssa käytiin eilen tokoilemassa vesisateessa. Aluksi Hero oli sitä mieltä, että hänen ei tarvitse totella koska a) ulkona sataa vettä -> maa on märkä ja b) Herolla oli kurapuku päällä. Kyllähän tyhmemmänkin luulisi ymmärtävän, että kurapuvun käyttö tokotreeneissä, joissa on muitakin, on aivan järkyttävän huono idea. Noin niinkun murrosikäisen koirapojan näkökulmasta.

Hetken keskustelin Heron kanssa, jonka jälkeen Herokin oli sitä mieltä, ettei kuraskin tarvitse vaikuttaa aivotoimintaan ollenkaan. Sehän on oikeastaan ihan kiva, koska treenien jälkeen ei tarvitse käydä koko suihkussa, vain tassupesu riittää. Niinpä pääsimme vihdoin aloittamaan treenaamisen ihan kunnolla, ja wau, miten hyvin Hero sitten liikkeistä suoriutui! Tiesinhän minä, ettei se kurapuku voi niin paljon liikkeisiin vaikuttaa.

Otettiin seuraamista, paikallaoloa, luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa sekä istumista. Seuraaminen sujui hirmu hyvin, kontakti pysyi eikä Hero jäänyt käännöksissäkään jälkeen. Vähän piti tosin ohikulkiessa katsella kavereita, mutta pieni krhm-ääni palautti miehen takaisin hommiin. Tätä läheltä kulkemista pitää vielä harjoitella lisää, mutta edempänä muista koirista homma toimii.

Paikallaoloa otettiin ensin itsenäisesti maassa maaten, sujui tosi hyvin. Meni ekasta käskystä maahan (otettiin paikallaoloa sekä perusasennosta maahan mennen että suoraan liikkeestä maahan) ja pysyi niin kauan, että menin sivulle ja vapautin. Lopputreeneistä otettiin paikallaolo yhden koirakon kanssa ja... Hero ei pysynyt. Se hyvä puoli Herossa on, että se ei ole (vielä) kertaakaan lähtenyt minun perään, se vain nousee istumaan. Ei muuta kuin uusi komento maahan, joku vajaa minuutin mittainen paikallaolo, palkkaus, puolen minuutin paikallaolo ja vapautus. Ryhmä paikallaolo on jostain syystä hirmu haastava, eli se on myös harjoituslistalla ihan vakituisesti.

Luoksetuloissa Hero ei nyt malttanut ollenkaan pysähtyä, ilmeisesti sillä oli liikaa virtaa... Piti kiertää noin 3 metrin lenkki miun takaa, ennen kuin pääsi sivulle: vauhtia oli yksinkertaisesti niin paljon, ettei Hero saanut itseään pysähtymään aikaisemmin. Niinpä otin luoksetuloja lyhyemmällä matkalla (noin 5 metrin matka), jolloin Hero älysi tulla vähän hitaammin. Siitä sitten pikkuhiljaa pidensin matkaa ja laitoin oikean käteni poikittain vierelleni, jotta Hero älyäisi hidastaa ennen sitä (muussa tapauksessa se olisi törmännyt käteeni - en uskalla edes ajatella, miten hassusti meille olisi voinut käydä). Juttu todellakin toimi! Hero näki käteni, hidasti pari metriä ennen minua hitaampaan laukkaan ja aivan kohdalla (kun vedin jo käteni pois välistä) Hero hiljensi raviin. Ja kääntyi aivan takanani hienoon perusasentoon sivulle. :) Näitä treenejä jatketaan, jotta saadaan tuo ylimääräinen vauhti luoksetulon lopusta pois. Onhan se toki hienoa, että Hero tulee vauhdilla, mutta nyt sitä vauhtia alkaa jo olla liikaa.

Liikkeestä maahanmeno ja seisominen kuuluvat kans vakio-ohjelmistoon meidän treeneissä. Maahanmeno alkaa Herolla olla jo niin nopea ja varma, että olen alkanut ottaa sitä koemaisesti Heron seuratessa sivulla. Aikaisemminhan sitä on treenattu niin, että olen juossut takaperin ja antanut Herolle käskyn, jolloin Hero on painunut maahan minun jatkaessani juoksemista. Nyt maahanmeno on jopa hölkkävauhdista tosi varma, joten päätin siirtyä yhden pykälän eteenpäin. Ja eihän se ollut Herolle ollenkaan vaikeaa, kun juoksuvaihdilla on harjoiteltu. :) Vähän tosin varmuuden vuoksi vielä hidastin ennen käskyä, ettei vaan edetä liian nopeasti ja jouduta sitten ottamaan takapakkia. Hero painui ensimmäisestä käskystä maahan ja pysyi siinä niin kauan, että tulin takaisin sen sivulle. Siitä sitten palkkaus ja käsky istumaan, jonka jälkeen vapautus. Hienosti Hero osaa. <3

Liikkeestä seisominen on vielä vähän keskeneräinen, sitä harjoitellaan edelleen taaksepäin kävellen. Nyt on tosin siirrytty siitä pelkästä seisomaan pysähtymisestä siihen, että minä siirryn Heron sivulle. Hero ei meinannut alkuun ollenkaan tajuta, että sen pitää seisoa niin kauan, kunnes se saa käskyn tehdä jotain muuta: Hero painui samantien istumaan, kun tulin sen vierelle. Muuten seisoo kyllä tosi hyvin, ei vaihda asentoa sillä välin kun heitän lenkin Heron edessä noin 5 metrin päässä, mutta minun sivulle tulo oli jotenkin hankala Herolle. Niinpä sitten kokeilin samaa, jolla olen Lotelle opettanut malttia paikallaoloon: tiputin Heroa kohti tullessani liikkeessä namin noin metrin päähän Herosta (niin, että Hero näki namin) ja menin sen jälkeen Heron sivulle. Ja tadaa! Hero seisoi. Ei edes yrittänyt istua, tuijotti vain tiiviisti namia. Pyysin kontaktin, Hero katsoi (edelleen seisten!), jonka jälkeen vapautin sen ottamaan namin. Ja Herohan meni, ei tarvinnut toista kehotusta. ;D Samalla kaavalla harjoiteltiin muutama toisto, ja pian Hero alkoi hakea kontaktia minuun aivan oma-aloitteisesti (eikä vieläkään istunut!). Fiksu mies. :)

Sain vihdoin päivitettyä galleriaan viime viikonlopun treenikuvia, joista käy ilmi, että kyllä meidän koirat ihan oikeasti kotona osaa. Kannattaa käydä katsomassa. :)

Voittajaks ei synnytä mut siihen kasvaa voi

2010-09-14T15:08:00.000+03:00

Ihmeiden aika ei sittenkään ole ohi, Lotte on nimittäin ihan oikeasti kehittynyt! En halua kuulostaa mitenkään sarkastiselta tms., mutta johan tätä on jo odotettukin. :) Tähän asti olen treeneissä vain tuskastellut, että miksi kaikki muut osaa paitsi Lotte, vaikka yritän antaa sille niin paljon aikaa kuin vaan mahdollista. Ja teen sen kanssa harjoituksia joka välissä, mutta silti tuntuu, ettei se kehity ollenkaan. Mutta nyt alkaa meidän umpiluukin pehmetä. <3

Käytiin eilen taas treenaamassa porukalla, eikä Lotte rähissyt muille, vaikka paikalla oli muutama Lotelle entuudestaan tuntematon koira (!). Me aletaan vihdoin päästä tästä rähinäongelmasta, muutaman kerran ollaan lenkilläkin päästy ihan hiljaa vastaantulijoiden ohi (häntä on kuitenkin joka kerta pystyssä, mutta pääasia, että kuono on pysynyt kiinni). Olipa mukava mennä kentälle koiran kanssa, joka ei rähise kaikille muille. :) Etenkin, kun se koira oli Lotte, jolla on ollut ongelmia tuon rähisemisen kanssa. Poikien kanssa ole koskaan tarvinnut ajatella tuota, niille (ja minulle) on ollut ihan itsestäänselvää, että rähinä on kiellettyä.

Toinen ylläri olikin sitten se, että Lotte osaa tulla sivulle! Ennen Loten sivulle tulo on ollut hyppimistä, pomppimista ja pyörimistä, jos se on ollut innostunut. Nyt Lotte osas tosi nätisti tulla sivulle, kun harjoiteltiin sitä ympyrää pyörien ja luoksetulon yhteydessä. :) Olen viime aikoina käyttänyt myös Loten palkkana namia, koska namilla on kuitenkin helpompi palkata kesken pidempikestoisten liikkeiden. Lotelle namipalkkaus on tehnyt ihan hyvää, nykyään se ei nimittäin syö minun sormia namia ottaessaan. Kärsivällisyyttäkin on siis saatu lisää. :)

Mennäksemme eilisten treenien kohokohtaan, Lotte osaa seurata! Siis ihan oikeasti seurata, eikä vain kulkea nami-imussa. Pikkuhiljaa olen nostanut kättä ylemmäs siitä Loten nenän edestä, ja eilen kuljin sitten vihdoin käsi ihan ylhäällä rintakehääni vasten. Ja Lotte seurasi. Ja piti kontaktin. Ja oli täydellinen. <3

Lotte on ollut suhteellisen omapäinen ja hankala kaikkine kummallisine tapoineen, mutta Lotte on kyllä paras. Se, että se on jo puolivuotias ja vetää edelleen hihnassa eikä osaa muuta kuin ihan perusjuttuja, joita edelleen joudutaan hiomaan, ei haittaa. Okei onhan se vähän rasittavaa, mutta loppujen lopuksi palkitsevampaa kuin sellaisen koiran kouluttaminen, joka oppii kaiken ekalla kerralla. Pitäähän elämässä olla pikkasen haastetta! :)

Herolle ensimmäinen heinuri!

2010-09-09T19:10:00.004+03:00

Viime päivityksestä onkin jo melko kauan, nämä tutuksi tulleet tekosyyt kuten koulu, yo-kokeet ja koirat ovat taas vieneet niin paljon aikaa, ettei paljon ole tietokoneella ehtinyt istuskella. Ja meillehän on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä!

Ensinäkin muutaman viime viikon suurin ja merkittävin tapahtuma: Hero, 17 kk, pääsi elokuun lopulla ensimmäistä kertaa ihan tositoimiin metsälle! Intoa oli vaikka muille jakaa ja käskyjen noudattamista piti vähän muistella, mutta reippaasti poika haki metsämaastot ja kaislikot, eikä haitannut, vaikka turkki vähän kastuikin. Harmiksemme emme löytäneet lauantaina ollenkaan lintuja, mutta saipahan Hero ainakin harjoitusta. :) Sunnuntaina otimme sitten uudestaan vähän paremmalla onnella: löysimme pienen heinäsorsaparven ihan kotirannasta, josta sitten ammuttiin yksi lintu koirien harjoituslinnuksi. Voitte vain kuvitella miten olevinaan pieni spanielinpoikanen oli, kun sai ihan ikioman linnun. :)

Myös Lotte pääsi tutustumaan tähän kummalliseen siipiveikkoon, eikä pikkulikkaa jännittänyt lainkaan: mitä sitä suotta, kun Hero oli tipusta niin innoissaan. :) Loten suuhun lintu oli vielä liian iso eli noutoharjoituksia ei otettu (tipu oli suunnilleen Loten kokoinen), mutta maata myöten raahaamalla Lottekin sai linnun liikkeelle. Tästä on hyvä jatkaa sitten isompana. :)

Molempien kanssa on edistytty myös tokossa, säännölliset viikoittaiset treenit tekevät selvästi hyvää molemmille. :) Lotte ei nykyään enää rähise jokaiselle vastaantulevalle koiralle, luulisin että ryhmätoko on tehnyt Lotelle hyvää tässäkin suhteessa. Lisäksi Loten kärsivällisyys on hieman parantunut, joten edistystä tapahtuu pikkuhiljaa.

Hero on myös edistynyt, kun sille on saatu treenien ansiosta lisää varmuutta ja nopeutta liikkeisiin. Lisäksi Hero alkaa nyt hahmottaa liikkeestä seisomista paremmin, eikä tarjoa aina maahanmenoa tai istumista... Sen sijaan se tarjoaa välillä seisomista maahanmenon sijaan. :D Nyt ollaankin tehty paljon vaihtelevia liikkeitä, eikä jankata samaa asiaa monen toiston verran. Jospa Hero näin oppisi kuuntelemaan käskyjä, eikä miettisi mitä äsken tehtiin. :)

Viime viikonlopun olimme Siilinjärvellä, voi sitä jälleennäkemisen riemua... Jasulla pääsi ihan itku, niin kova ikävä sillä oli ollut. :) Niinpä pojat sitten telkkusivat keskenään (Jasu ei edelleenkään halua leikkiä Loten kanssa), Jasukin on alkanut öristä, murista ja haukkua leikkiessään! Ennen se vain katsoi Heroa pääkallellaan, kun Hero murisi sille kesken leikin. Niin se vanha koirakin oppii uusia temppuja. :)

Maanantain tehotreenit

2010-08-24T22:45:00.001+03:00

Maanantaina oli taas Loten vuoro käydä harjoittelemassa ja treenit menivät... no, ottaen huomioon että kyseessä on Lotte, ihan hyvin. Lotte haukkui vain yhdelle koiralle, joka tuli treeneihin myöhässä (täsmällisyys kunniaan), muille se ei tälläkään kertaa rähissyt. :) Ja Lotte malttoi jatkaa treenejä senkin jälkeen, kun tämä matti myöhäinen oli liittynyt joukkoomme! Myöhemmin Lotte taas tajusi, että hei tuollahan tuo on vieläkin ja aloitti vuhkamisen, jonka jälkeen menimme sitten moikkaamaan kyseistä tyyppiä. Ei se ollutkaan haukkumisen arvoinen, vaan ihan kiva leikkikaveri. Koeta nyt pysyä mukana pienen spanielin järjen juoksussa.

Istumiset ja maahanmenot Lotella sujuvat jo tosi hyvin, eilen harjoiteltiin vähän pidempiä aikoja jo. :) Käskin Loten istumaan ja kiersin sen ympäri: edelleen meinasi kääntyä siinä vaiheessa, kun menin sen taakse. Niinpä jätin porkkanan Loten eteen ja kokeilin uudestaan: meni jo vähän paremmin, kun Lotte kyttäsi koko ajan porkkanaa. Vieläkään se paikalla istuminen ei ihan varminta ole, mutta eiköhän se saada ajan kanssa kuntoon. :)

Maahanmenoissa Lotte on kehittynyt jo niin pitkälle, että minä voin nousta kumarasta jo seisomaan (ei siis tarvitse koko aikaa pitää kättä Loten selän päällä) ja pyytää kontaktin, jonka Lotte kyllä yleensä hakee ihan oma-aloitteisesti. Sen pidempiä paikallamakuita ei vielä olla otettu, eikä varmaan ihan heti otetakaan... Hiljaa hyvä tulee, yritetään ensin saada nämä pienet ajat ihan varmoiksi, ettei tule takapakkia.

Luoksetuloja harjoiteltiin myös, niissä ainoa ongelma on se liikkeen lopettaminen perusasentoon. Lotte jää nätisti istumaan, malttaa pysyä paikallaan sen aikaa että pääsen parin askeleen päähän eikä lähde liikkeelle ennen kuin kutsusta. Kutsusta tulee tuhatta ja sataa luokse, koettaa hypätä vasten eikä millään ymmärrä, että palkka tulee vasta, kun Lotte istuu kiltisti sivulla. Kyllähän palkka pitäisi saada jo siitä, että tulee luo ja hyppää ottamaan palkan?

Myös pelkkää perusasentoa ollaan jankattu, mutta se ei edelleenkään meinaa onnistua silloin, kun Loten keskittymiskyky on jossain kaiken sen energian alapuolella. Loten mielestä on paljon hauskempaa hyppiä tai vaan pyöriä minun ympärilläni, kuin istua sivulla. Nyt ollaan lyhyiden seuraamispätkien väliin otettu sitä perusasentoa, Lotella nenä kiinni minun kädessä olevassa namissa (kyllä, uhraan sormeni ja käytän nameja tässä seuraamisen opettamisessa, lelun kanssa siitä ei oikein tule mitään). Lotte siis kulkee vieressäni aivan kädessä kiinni, näin saadaan se oikea paikka seuraamiseen haettua. Muutaman askeleen seuraamisen jälkeen otetaan istuminen perusasentoon, tämäkin tapahtuu kädellä ohjaten (eli kun minä pysähdyn, käsi nousee ylös ja Lotte istuu saadakseen namin). Lotte on onneksi kehittynyt jo sen verran, että se ei enää koeta koko aikaa järsiä miun sormia irti namin saadakseen: se on vihdoin älynnyt, että namia tulee hyvin tehdystä suorituksesta, ei puremisesta.

Maanantaina kokeiltiin myös sitä, että Lotelle ennestään ei-niin-tuttu tyyppi esitti sen: on ehkä sittenkin parempi, että esitän sen itse... Lotte ei suostunut liikkumaan askeltakaan, kiskoi vain minua kohtia ja itki kuin pieni sika. Se meteli oli aivan järkyttävää, Lotte ei reagoinut edes porkkanan vinguttamiseen: kaikki muu unohtui, Lotte näki vain ja ainoastaan sen, että minä seison parin metrin päässä ja hän ei pääse. Sehän onkin maailmanloppu, jos ei saa koko aikaa olla minun jaloissa pyörimässä, vaan joutuisi joskus tekemään jotain jonkun muun kanssa.

Täytyy vielä loppuun mainita, että Herolla on selvästi jonkinasteiset "äidinvaistot" heränneet. Kävimme viime viikolla kaupungilla ja koirat joutuivat odottelemaan kaupan ulkopuolella. Huomasin sitten parin naisen jääneen ihastelemaan koiria ja menin paikan päälle katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Lotte istui Heron edessä niin kuin yleensäkin (http://essjasu.kuvat.fi/kuvat/Yhteiskuvia/Yhteiskuvia%2B2010/herolotte12.JPG) ja naiset seisoivat noin metrin päässä koirista. Naiset kyselivät sitten kaikenlaista koirista ja sanoivat, että oli kiva kun tulin paikalle: he olisivat kovasti halunneet silittää koiria, mutta eivät ominpäin uskaltaneet, kun Hero oli kuulemma katsonut heitä vihaisesti. Meidän Hero? Katsonut vihaisesti? Ilmeisesti Hero osaa näyttää ilkeältä, kun tarvitsee suojella pikkusiskoa. :)

Mä en katsele vasemmalle, mä en katsele oikealle, katselen eteenpäin. Täysillä eteenpäin!

2010-08-22T22:02:00.003+03:00

Maanantaina kävimme Loten kanssa taas ryhmätreeneissä ja totesin, että kyllä Lotte ihan oikeasti oppii. Hitaasti, mutta oppii kuitenkin. Maanantaina Lotte ei ensinäkään haukkunut treenikavereilleen kertaakaan (!) ja sen lisäksi Lotte seurasi tosi nätisti kokonaisen metrin verran. Yleensähän Loten lenkkeily on sellaista tajutonta kiskomista, mutta maanantaina sain sen kulkemaan hetken aikaa nätisti. Kontakti oli kohdillaan ja oikea paikkakin löytyi, jolloin uskalsin jopa löysätä hihnaa hieman: kyllä Lotte pysyi nätisti sivulla, joten ei muuta kuin porkkana kitaan ja menoksi. :)

Perusasennon Lotte osaa jo hakea melko hienosti, tämäkin tosin siitä keskittymisestä kiinni... Toisinaan menee paremmin, toisinaan Lotte alkaa hössöttää ja koko homma menee minun ympärillä juoksemiseksi. Pitää vaan harjoitella Loten kanssa tuota keskittymiskykyä, ei aina tarvitse säheltää joka paikkaan täydellä vauhdilla, joskus voi käyttää aivojaankin.

Istuminen ja maahanmeno Lotelta jo luonnistuvat hyvin, nyt aletaan sit pikkuhiljaa pidentää siinä paikallaan vietettyä aikaa. Istumistahan meillä harjoitellaan päivittäin, koska meillä koirat istuvat aina ennen ovesta ulosmenoa: Lottekin malttaa nykyään istua tosi hyvin, odottaa aina luvan ennen kauheaa ryntäystään. Ja nykyään Lotte ei enää yritä ampaista ulos Heron vuorolla, joten kehitystä on tapahtunut. :)

Myös seisomista ollaan Loten kanssa harjoiteltu, ja pikku hiljaa Lotte alkaa malttaa paremmin. Nykyään Lotte seisoo jo useamman sekunnin, tosin vieläkään en ole sitä kovin pitkiä aikoja seisottanut: ihan vaan harjoiteltu asettelua, ettei Loten tarvitse jännittää esimerkiksi jalkojen asettelua tms. Hyvin Lotte antaa itseään muotoilla, nyt ei tarvita mitään muuta kuin malttia siihen seisomiseen. :) Ja tietysti olis hyvä oppia kulkemaan nätisti näyttelyhihnassa, jos me joskus meinataan näyttelyihin asti päästä... Veteraaniluokassa nähdään! :D Loten kanssa tosin olen huomannut sen, että se kulkee huomattavasti paremmin vieraampien ihmisten kanssa. Pitää joskus pyytää joku Lotelle ei-niin-tuttu tyyppi kokeilemaan sen esittämistä, tiedä miten hyvin neiti menis. :)

Hero puolestaan pääsi tokoilemaan torstaina, ne olivatkin Heron ensimmäiset ryhmätreenit. :) Tähän asti Heron häiriökoirina ovat toimineet ainoastaan Jasu ja Lotte, joten oli ihan kiva nähdä miten jätkä käyttäytyy, kun paikalla on ihan uusia kavereita. Ja Hero oli tasaisen varma oma itsensä: ainoastaan joukon ainoa narttukoira meinasi saada meidän murkun pään vähän pyörälle, mutta ei onneksi mitenkään häiritsevästi. Kyllä Heron uskalsi laskea treenien ajaksi irti, ei se välittänyt muista juurikaan mitään: syynä voi toki olla se, että minulla oli toinen tasku täynnä nameja ja toisessa taskussa porkkana... ;)

Torstaina kokeiltiin Heron kanssa ensimmäistä kertaa myös paikallamakuuta ryhmässä. Rivissä oli 4 koiraa, joista Hero oli toisena: molemmilla puolilla oli parin metrin päässä kaveri, joiden kanssa olis tehnyt mieli leikkiä. Hero jäi hyvin makaamaan, pari kertaa kävin sitä välillä palkkaamassa, mutta sitten se jostain syystä päätti nousta ylös. Kävin sitten laittamassa Heron takaisin makaamaan, kävelin paikalleni ja odottelin jonkun 10-15 sekuntia ja kävin palkkaamassa Heron. Siihen se paikallamakuu sitten meidän osalta jäikin kun saatiin onnistunut suoritus, pitää ottaa ensi kerralla uudestaan niin saadaan liikettä varmemmaksi. :) Mutta hyvin Hero siis kuunteli käskyt ja suoritti annetut tehtävät, vaikka halu mennä sen ihanan narttukoiran luo olikin kova. Ahneus vei kuitenkin vielä voiton. :D

Tokoa med Hero & Lotte

2010-08-15T19:42:00.003+03:00

Vihdoinkin ilma viileni sen verran, että päästiin käymään lenkillä ja treenaamassa päivällä, eikä tarvinnut jättää koirien lenkitystä iltamyöhälle, jolloin on vähän viileämpää. Sen kunniaksi päätin normaalilenkityksen lisäksi käydä treenaamassa molempien kanssa vähän tokoa itsenäisesti. Koska minulla oli vapaa päivä eikä kiire minnekään, päätin käyttää molemmat erikseen: näin sain molemmille rauhalliset treenit, kun ei tarvinnut koko aikaa seurata mitä toinen tekee. Samalla Lotte sai harjoitella yksinoloa, joten löin vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. :)

Ensimmäisenä treenaamaan pääsi luonnollisestikin Hero, jolla on enemmän ikää. Heron kanssa ollaan viime aikoina harjoiteltu lähinnä nopeutta liikkeiden suorittamiseen: sillä kun aina kestää hetken, ennen kuin viesti kulkee korvista aivojen kautta lihaksiin. Niinpä kentälle päästyäni päästin Heron irti ja lähdin hölkkäämään takaperin. Hero luonnollisestikin tajusi jutun juonen ja seurasi edessäni, odottaen käskyä ja sitä seuraavaa palkkiota. ;) Tällä hölkkämetodilla harjoittelimme istumista ja maahanmenoa, istumisessa Hero on kehittynyt huimasti! Pylly putoaa saman tien maahan, kun minä annan käskyn ja pysähdyn. Maahanmenoa pitää vielä harjoitella, vaikka edistystä on tapahtunut siinäkin. :)

Seuraavana otettiinkin seuraamista, siinä ei ole oikeastaan mitään erityistä harjoiteltavaa. Seuraaminen on Herolla kyllä täysi kymppi silloin, kun motivaatiota vain löytyy. Kulkee aivan vieressä, pitää loistavasti kontaktin ja osaa nopeuttaa ja hiljentää omaa vauhtiaan minun tahtiini ilman erillistä käskyä. Käännöksetkin sujuvat, Hero ei jää käännöksissä jälkeen vaan pysyy hyvin mukana myös täyskäännöksessä. Ja luonnollisestikin Heron pylly painuu saman tien alas, kun minun vauhti pysähtyy: erillistä istu-käskyä ei enää tarvita. :)

Luoksetulo... Mitä siitä sanoisin? No comments, täysi kymppi. Paitsi että innostuessaan Hero ei malta hiljentää vauhtia lähestyessään minua ja joutuu siksi kiertämään vähän pidemmän lenkin takana tullessaan sivulle, mutta perusasentoon se lopulta päätyy. Ja vielä ihan suoraksi, joten mitä se vähän isompi kääntöympyrä haittaa? Hero on iso mies, se tarvitsee enemmän tilaa kuin pikkukoirat.

Tällä kertaa otettiin myös minuutin mittainen paikallaolo, häiriötä meillä ei tosin ollut oikein nimeksikään (nyt ei ollut edes Lotte räksyttämässä kentän reunalla). Koko liike meni hyvin, Hero meni ekalla käskyllä maahan ja malttoi maata paikoillaan koko sen ajan, kunnes käskin sen istumaan. Pitää vielä kokeilla, miten paikallamakuu sujuu ryhmäliikkeenä, mutta yksilöliikkeenä ainakin suhteellisen varma tapaus.

Treenien jälkeen kierrettiin Heron kanssa pieni lenkki, jonka jälkeen menin kotiin vaihtamaan koiraa. Lotte oli yksinollessaan kantanut minun kengät pedilleen (ainoat ehjät ja siistit kengät, arvaatka vain pelkäsinkö niiden puolesta), mitä se nyt yleensäkin on yksinollessaan tehnyt. Jälleen sain kuitenkin huokaista helpotuksesta: toisesta kengästä olivat nauhat auki, mutta muuten kengät näyttivät koskemattomilta.

Loten kanssa kierrettiinkin ensin lenkki, sillä Loten keskittymiskyky täysillä pattereilla ei ole mitään huippuluokkaa, kun koko ajan pitäisi juosta täysillä. Lenkin jälkeen neiti oli edelleen aika räjähtämispisteessä, mutta malttoi sentään vähän keskittyä. Loten kanssa harjoiteltiin lähinnä perusasentoon tulemista, paikallaoloa ja pieni pätkä seuraamista. Perusasentoon Lotte osaa jo tulla melko hyvin, siinä ei ole mitään erityisempiä ongelmia (paitsi silloin, kun Lotte on liian kiihtynyt: silloin se vain pomppii ja riekkuu saadakseen palkkion).

Paikallaoloa harjoiteltiin vain niin, että käskin Loten istumaan ja kiersin sen ympäri. Tämäkin tuntui pikkulikasta aluksi hirmuisen vaikealta, kun se ei nähnyt minua. Niinpä Lotte fiksuna tyttönä kääntyi paikallaan niin, että pystyi näkemään minut myös silloin, kun olin sen takana. Tästä ei kuitenkaan palkkiota herunut, vaan koko homma alkoi alusta. Kolmannella kerralla Lotte vihdoin pysyi koko ympäri kiertämisen ajan paikoillaan, josta seurasi leikkituokio.

Sitten harjoiteltiinkin seuraamista... Tai siis, sivulla kulkemista ilman, että hihna olisi koko ajan kireällä. Ei oikein vielä onnistu. Minun piti koko ajan olla muistuttamassa Lottea siitä, kumpi meistä päättääkään vauhdin ja suunnan (Loten mielestä tietysti hän, koska Lotte on pienempi). Lopulta sain Loten kulkemaan ehkä metrin verran niin, että se piti minuun kontaktia (tai sitten se katsoi lelua, mutta kulki jokatapauksessa hetken nätisti) eikä koko ajan kiskonut eteenpäin kuin kyntöhevonen, joten siitä palkka. Lotelle (ja Herolle) palkkana on toiminut se ah niin ihana vinkuva porkkana, jonka tappaminen onnistuneen suorituksen jälkeen on kummankin koiran lempparipuuhaa. Etenkin kun porkkana on saavuttanut sellaisen spesiaaliaseman, että sillä ei leikitä kotona: nimenomaan siksi, että sen teho koulutusleluna säilyisi. :)

Huomenna olisi taas ohjelmassa ryhmätokoa Loten kanssa, toivotaan, että tämä pikku duracellpupu malttaa keskittyä niin saadaan treeneistä paras teho irti. Pitänee käydä piiitkällä lenkillä huomenna ennen treenejä.

Kesäkuulumisia

2010-08-10T17:58:00.002+03:00

Kesän aikana ehti tapahtua vaikka mitä, mutta koska meillä ei ole ollut pitkään aikaan nettiä käytössä, on kuulumisten päivittely jäänyt... Kerrottakoon lyhyesti, että kesä meni uiden, riehuen, veneillen, riehuen, tokoillen, riehuen, syöden, riehuen, tapoja opetellen ja riehuen. Suunnilleen siinä järjestyksessä. :D

Lotte on osoittautunut melkoiseksi uimamaisteriksi, jota on lähes mahdotonta pitää poissa vedestä sellaisen ollessa näköpiirissä. Lotte kävi elämänsä ensimmäisellä veneretkellä heinäkuun lopulla, ja kuinkas kävikään: Lotte hyppäsi ensin veneestä käsin uimaan, myöhemmin laiturilta. Myös ensimmäinen esineen vedestä noutaminenkin tuli kokeiltua, Lotella ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia tuoda keppiä vedestä rantaan. Eli ammutun sorsan noutaminen vedestä ei pitäisi tuottaa ongelmia, kunhan sinne asti treeneissä edetään. :)

Myös Hero ja Jasu ovat käyneet uimassa, Hero on rohkaistunut vuoden aikana huimasti! Viime kesänä Hero kävi vain kahlailemassa meidän perässä (teki Hero muutaman pienen uimalenkinkin, mutta ei mitenkään erityisen kaukana meistä ihmisistä), nyt poika menee hirmu hienosti kaislikkoon etsimään lintuja. Eikä menoa hidasta yhtään se, jos tassut eivät yllä pohjaan: siinä tapauksessa meno jatkuu uiden. Tänä syksynä Heron olisi tarkoitus päästä ensimmäistä kertaa tositoimiin, kunhan sorsanmetsästyskausi alkaa... Kimmo otti sitä varten viikon mittaisen loman, joten eivätköhän pojat ehdi jonkin verran harjoitella. ;)

Helteet ovat pistäneet myös Jasun pään sekaisin, yleensähän Jax ei ole mennyt uimaan ilman, että minä menen edeltä. No, tänä kesänä Jasu on käynyt uiskentelemassa aivan itsenäisesti useammankin kerran. Kyllähän se uiminen viilentää kivasti, kun ulkona on varjossakin 30 astetta lämmintä. :)

Jasun kesäohjelmistoon kuului myös viikon mittainen reissu maalle, rapujuhlat ja reissu eläinlääkäriin (ei sentään rapujuhlien vuoksi). Jasulla oli molemmissa korvissa korvatulehdus, sekä toinen anaalirauhanen oli tulehtunut. :/ Vaivoihin saatiin onneksi antibioottikuuri (molemmat tulehdukset siis olivat bakteeriperäisiä, ei hajuakaan mistä ne ovat tulleet), ja nyt Jasu on taas terve. Samalla reissulla Jasulle tehtiin myös kontrolliultra, jotta saatiin tietää, kuinka Jasun lääkitys on toiminut. Ultran jälkeen saimme taas iloisen uutisen: kasvain ei ole kasvanut sitten viime ultrauksen, joka tapahtui joulukuussa (eli puoli vuotta sitten). Alkuaikoinahan kasvaimen kasvuvauhti oli melko nopeaa, eli lääkitys on todellakin tehonnut. :)

Tänään kävin Loten kanssa ensimmäistä kertaa tokotreeneissä, joissa oli paikalla muitakin kuin vain minä ja meidän koirapojat. Treenit menivät yllättävän hyvin, ottaen huomioon miten vähän Lotte on ollut muiden koirien kanssa tekemisissä ja joutunut samalla tekemään jotain. Lotte ihan oikeasti osasi tulla luokse, istua ja mennä maahan (vähän avustettuna tosin, mutta kuitenkin). Seuraaminen ei vielä oikein meinaa sujua, koska Loten mielestä meidän pitäisi aina mennä tuhatta ja sataa eteenpäin... Eli hihna on koko ajan kireällä. Mutta osaa Lotte sentään ottaa kontaktin! :) Nyt saatiin kivan kokoinen treeniporukka kasaan, joten jatkossa käymme kerran viikossa treenaamassa tokoa sekä Loten että Heron kanssa. Eiköhän me jossain välissä edistytä! :)

Tosi äijät ei tanssi ne boogaa

2010-07-07T19:08:00.002+03:00

Tosi äijät eivät myöskään leiki, vaan pitävät hauskaa muiden kustannuksella. Näillä kriteereillä meidän Jasu on ihan tositositosi äijä! Viime viikonloppuna olimme taas Siilinjärvellä, jossa Kimmo onnistui koirapoikien kanssa löytämään siilin (ohhoh, meilläpäin niistä onkin suorastaan pulaa ;D). Hero oli vähän että häh, mutta Jasu oli tunnetusti aivan innoissaan. Minkä Jasu sille voi, ettei se ole ikinä (krhm) nähnyt siiliä. Tottakai tälläisiin hassuihin juttuihin täytyy tutustua. No, Kimmo kantoi sitten siilin pihamme reunassa olevan metsikön reunaan turvaan ja me lähdimme sisälle.

Saunaa odotellessa istuimme olohuoneessa, kunnes minulle yht'äkkiä tuli paha aavistus. Hero makaa jaloissa, Lotte makaa jaloissa... Hetkinen, missä on Jasu? Ei tullut luokse, vaikka sitä sisällä kutsuin. Kurkkasin terassin ovesta ulos, jos Jasu olisi vaikka mennyt laatotukselle makoilemaan, kun se siinä tykkää pötkötellä. Ei näy. Hetkinen... Mikä tuolla metsässä noin kovasti ryskää? Ei juma. Otin sitten iskän crocsit ja kipitin pihan reunaan, jossa katselin alapuolellani aukeavaa näkymää: Jasuhan se siellä, nenä verta valuvana, ja siili pallona Jasun jaloissa. Mutta kun nää siilit on niin kivoja! Komensin Jasua pois, mutta herra ei ottanut käskyä kuuleviin korviinsa. Komensin uudestaan, ei mitään vaikutusta. Kun tätä siiliä voi hei pyöritellä tassuilla, kato näin! Aikani siinä Jasua komensin ja katsoin, kun Jasu esitteli minulle siilin käsittelytaitojaan. Onneksi Kimmo tuli paikalle ja sai Jasun kutsuttua pois (vähänkö olin Jasulle vihainen, kukahan sen oikein on kouluttanut noin huonosti), eikä minun tarvinnut capreissani lähteä nokkospuskaan sitä hakemaan.

Kun Jax vihdoin tuli oman pihan puolelle, se päätyi kunnolliseen karstausoperaatioon: vaikka siilien kirput eivät koiriin tartu, minua ällötti ajatuskin kirppuja täynnä olevan koiran laskemisesta sisälle. Jasun kuonossa ollut veri paljastui onneksi vain pintanaarmuiksi, mitäs työntää nenänsä piikikkääseen siiliin... Eikä silti ole 8 vuoden aikana oppinut, että kun siiliin koskee niin se sattuu. Miten niin hidasälyinen yksilö?

Ja pitänee vielä mainita, että Jasu pääsi siilin perään terassinoven kautta. Tosin terassi on aidattu ja siinä oleva pieni kulkuaukko oli Loten takia tukittu, joten Jaxin on pitänyt hypätä ainakin metrin korkuisen esteen yli päästäkseen siilijahtiin. Jasu taitaa tosiaan olla vähän ihastunut.

Pakkaan reppuun vaan just sen mitä mukaan tartten

2010-06-28T17:24:00.003+03:00

Yksi reissu koirilla taas takana päin ja täytyy myöntää, että yhdessä asiassa me on koirien kasvatuksessa ainakin onnistuttu tosi hyvin: yksikään meidän turreista ei kärsi matkapahoinvoinnista, ei hypi autossa, ei hauku ohi kulkeville koirille / auton hidastaessa vauhtiaan, eivät vikise... Koirat nukkuvat hyvin tyytyväisinä auton takaboksissa niin kauan, kunnes auton moottori sammuu. Siinä vaiheessa koiratkin heräävät ja nousevat istumaan, odottavat lupaa tulla autosta pois. Matkustaminen näiden kanssa on ihanan helppoa. <3

Torstaina ajelimme Heron ja Loten kanssa ensin Siilinjärvelle, jossa Jasu jo odotti meitä. Vanhempani olivat reissussa, joten me menimme torstai-perjantai pitämään Jasulle seuraa (serkkuni hoiti Jasua alkuviikosta, kun meillä oli menoja). Pihaan päästyämme Jasu ensin ärähti Herolle, olisiko sitten luullut että Hero ei muista kuka on pomo... Herolle asia on kuitenkin päivänselvä, eikä Jasukaan viitsinyt suotta röhistä vaan keskittyi vaatimaan rapsutuksia osakseen sillä välin, kun Hero ja Lotte nauttivat oman pihan tuomasta vapaudesta (=juoksivat ja painivat kuin heikkopäiset). Aikansa nuorempien touhuja katseltuaan Jasukin rohkaistui leikkiin, tosin Lottea Jasu ei leikkiseurakseen huolinut. Heroa Jasu sen sijaan haastoi leikkiin oikein innoissaan, häntä ei malttanut pysyä hetkeäkään aloillaan... Ja mielelläänhän Hero Jaxin kanssa leikkiin lähti. :) Poikien painiessa Lotte koetti kovasti pysyä mukana, mutta ns. turvallisuussyistä kutsuimme Loten pois: Lotte + kaksi lähes 30 kiloista urosta = ei hyvä.

Painituokion jälkeen veimme Heron ja Loten sisälle ja lähdimme käymään jäätelöautolla. Jasu on aina päässyt mukaan jätskiautolle, joten pitihän se ottaa mukaan tälläkin kerralla. En osaa sanoin kuvailla, miten olevinaan Jasu oli: vain HÄN pääsi mukaan, pienet jäivät kotiin, hän YKSIN pääsi minun ja Kimmon mukaan. Jos Jasu on nykyään ollut olevinaan jo niistä minun kanssa kahdestaan tehdyistä lenkeistä, niin ne eivät ole olleet mitään tähän verrattuna... Häntä oli melkoisen pystyssä ja ryhti täysi 10, kun meidän vanha herra vipelsi pitkillä askelilla menemään. Olipahan Jasulla tarinoita kerrottavana, kun menimme kotiin. :)

Torstai-perjantai välinen yö sujui erittäin rauhallisesti: kaikki olivat illan leikeistä niin väsyneitä, että eivät muuta jaksaneet kuin nukkua. Jokainen koirista makasi omassa nurkassaan minun huoneen lattialla (vapaata lattiapinta-alaa ei kovin paljon ole, mutta sopu sijaa antaa), Lotte välillä Jasun ja välillä Heron sylissä. Herokin koetti illalla mennä Jasun syliin nukkumaan kun Jasu nukkui pöytäni alla, mutta Jasu vain murahti: tila oli aivan liian pieni kahdelle, eikä Hero muutenkaan mahtuisi enää Jasun syliin. Niinpä Heron piti siirtyä muualle, poikaparka oli selvästi harmissaan joutuessaan nukkumaan yksin.

Perjantaina sama meno jatkui, kunnes me lähdimme jatkamaan matkaamme. Viikonloppua vietimme Vehmersalmella, jossa Hero ja Lotte riekkuivat edelleen minkä jaksoivat.... Sikeitä olivat myös koirien yöunet. ;) Sunnuntai-iltana kävimme Iisalmeen palatessamme hakemassa Siilinjärveltä tuliaisemme ja koirat jatkoivat siitä, mihin perjantaina jäivät. Hero tosin oli viikonlopun jäljiltä niin väsynyt, että ei jaksanut leikkiä Jasun leikkiinkutsusta, jolloin Jasu alkoi komentaa Heroa haukkumalla. Tästä Hero sitten hämmentyi niin, ettei uskaltanut leikkiä: pojilla oli selvästikin kieliongelmia. Jasu ei yleensä ymmärrä Heron örinää ja murinaa kun se leikkii, tällä kertaa Hero ei ymmärtänyt Jasua. Niinpä sunnuntain leikit jäivät Jasun osalta aika vähäisiksi, mutta pitää yrittää ensi kerralla uudestaan. :)

Lotte rokotettavana

2010-06-18T14:01:00.002+03:00

Lotte kävi eilen ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä, kun kävimme ottamassa pikkuneidille ensimmäiset rokotukset (oikeastiko se on jo niin vanha?!). Piikitys sujui oikein hyvin, korkea lääkärinpöytä vähän jännitti neitiä, mutta namit auttoivat kummasti unohtamaan jännityksen. Niskaan työnnettyä rokotusneulaakaan Lotte ei huomannut, kun nenän edessä oli riittävästi raksuja. :) Samalla kertaa eläinlääkäri suoritti Lotelle myös terveystarkastuksen (kuunteli sydämen, kokeili hännän häntämutkan varalta, tarkasti navan ja tutki koko koiran ulkoisesti), jossa neidistä ei löytynyt mitään vikaa. :) Hyvin pieni napahan Lotella on, mutta eläinlääkärinkään mielestä sitä ei tarvitse leikata, kun se on niin pieni. Terve ja reipas pieni neiti. :)

Hero puolestaan koki tänään aamulenkillä jotain hyvin, hyvin järkyttävää. Kävimme kaupungilla Heron kanssa, Hero kulki ihmisvilinässä oikein mallikkaasti ja sai paljon ihailevia katseita, kuten aina. Kaupungillakäynti sinänsä ei ole Herolle mitään uutta tai ihmeellistä, sen sijaan kotimatka yllätti meidät kaikki... Iisalmen kotiseutumuseon pihalle melko lähelle keskustaa oli nimittäin hankittu lampaita! Kävimme sitten museon pihassa katsomassa lampaita, ne tulivat todella reippaasti moikkaamaan meitä. Hero puolestaan oli aivan järkyttynyt (okei, olihan ne vähän hassunnäköisiä koiriksi) ja sai hirvittävän hepulin lampaiden tullessa lähemmäksi. Varovasti Hero kuitenkin uskalsi nuuhkaista lampaita, jotka työnsivät nenänsä aivan aitaan kiinni. Lopulta lampaat totesivat meidät tylsiksi, kun meillä ei ollut antaa niille mitään, ja ne lähtivät takaisin keskemmälle aitaustaan. Lampaidenhoitaja tuli kuitenkin jututtamaan meitä näkkäripaketti mukanaan, jolloin lampaatkin tulivat takaisin (mitä yhteistä on lampailla ja spanieleilla? Molemmat tulevat luokse ruokaa nähdessään.). Myös Hero sai palan näkkäriä vakuutettuaan naisen siitä, ettei hän ole koskaan saanut mitään. Ja sitten toisen palan, koska eihän näin isolta koiralta nälkä häviä yhdellä pienellä näkkärinpalalla. ;)

Näyttelyitä, mökkeilyä, sukulaistapaamisia...

2010-06-15T13:26:00.002+03:00

Viime viikolla Lotte pääsi ensimmäistä kertaa meillä ollessaan kokotrimmiin, kun aikaisemmin olen ainoastaan lyhentänyt neidin tassukarvoja. Viime viikolla otettiin kuitenkin myös konehommat ja ne vasta jänniä olivatkin! Lotte ei olisi millään halunnut pysyä paikallaan kun inhottavasti suriseva laite lähestyi sen korvaa (niin kauan kaikki oli hyvin, kun trimmauskone oli paikoillaan hieman edempänä), mutta saimme kuitenkin lopulta korvakarvatkin ajeltua. Loten mielestä laite oli ihan ok, kun Lotte itse oli minun sylissäni tiiviisti kiinni painautuneena ja Kimmo ajoi varovasti korvakarvat. Trimmauskerta oli sekä Kimmolle että Lotelle ensimmäinen, joten lopputulos oli harjoituksen määrään nähden aivan loistava! :)

Myös veteraanimme elämässä on tapahtunut melkoinen muutos: Jasu on viettänyt viime viikonlopusta alkaen mökkikoiran elämää vanhempieni ja veljeni kanssa ja ainakin kuulemani perusteella jätkä tuntuu viihtyvän varsin hyvin. :) Jasu on käynyt uimassa (Jax ei yleensä ui ilman, että joku menee edeltä, joten tämän vuoksi hieman epäilen vanhuudenhöperöitymistä), veneilemässä ja tottakai ottanut laiturilla aurinkoa ja yrittänyt kastella kaikki turhan lähelle rantaa uskaltautuvat. Jostain syystä äitini ei ollut arvostanut sitä, kun Jasu oli uintireissunsa jälkeen kivunnut laiturille ja ravistellut turkkiaan kuivaksi aurinkoa ottavan äitini vieressä. Mutta Jasulla on varmasti ollut hauskaa, joten mitäs pienistä vesivahingoista. :)

Ja ettei Heron elämä kävisi aivan tylsäksi muihin verrattuna, Hero pääsi lauantaina Kajaaniin ryhmänäyttelyyn! Lauantai oli varmasti Herolle mieleinen päivä, sillä Lotte meni kaverini luo hoidettavaksi siksi aikaa, kun me kävimme näyttelyssä. Hero sai siis koko aamupäivän olla huomion keskipisteenä, mikäs pienestä spanielista sen mukavampaa. :) Hero esiintyi erittäin mallikkaasti ja olin siitä erittäin ylpeä, edes tuomarisetä ei juurikaan pelottanut Heroa. Vesisade ja mielettömän kova tuuli sen sijaan vähän latistivat tunnelmaa (etenkin, kun kehässä ollut teltta meinasi lähteä tuulen mukaan juuri arvostelumme aikana), mutta 15 kuukauden ikäiseksi Hero malttoi seisoa todella nätisti. :) Arvostelussa kävikin sitten juuri niin kuin arvelimmekin: Hero mitattiin ja tuomari antoi Herolle H:n. Onhan Hero "vähän" iso poika, mutta se ei menoa kotioloissa haittaa. Jätetään me näyttelytouhut vähän pienemmille yksilöille. :)

Eilen saimme erittäin mieluisia vieraita, kun Loten sisko Meri (Fariinin Sweet Model) tuli kaverini Lauran kanssa pyörähtämään. Sisarukset viettivät oikein hauskan painihetken, josta ei ääntä saatikka sitten vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. :) Sen painihetken jälkeen Lottekin malttoi nukkua pitkät päiväunet ja vieläpä ihan paikoillaan, yleensä Lotte liikahtaa heti, jos minä liikun ja se meinaa jäädä yksin toiseen huoneeseen... Eilen ei minun liikkeilläni ollut mitään väliä. :)

Lotte matkustaa junalla ja linja-autolla

2010-06-07T11:33:00.004+03:00

Olihan taas reissu... Lähdin lauantaina Loten kanssa Siilinjärvelle, tarkoituksena ehtiä käymään kaksissa lakkiaisissa. Lotte pääsi mukaan tottuakseen myös junamatkailuun mahdollisimman pienenä. Suunnitelmana oli lähteä Iisalmelta 13.15 lähtevällä junalla, olla 13.52 Siilinjärvellä, vaihtaa vaatteet ja mennä klo 15 Kuopioon ensimmäisiin sen päivän lakkiaisiin. Juna tuli ajallaan laiturille ja pääsimme Loten kanssa sisälle ilman sen kummempia vaikeuksia. Alkuun Lotte vähän aristeli uutta paikkaa, mutta tutkittuaan vaunun läpikotaisin (olimme ainoat matkustajat lemmikkivaunussa) totesi paikan olevan ok. Sitten kuului ensimmäinen kuulutus... "Ukkonen on kaatanut puun junaradalle katkoen sähkölinjat, joten veturi ei pääse liikkumaan. Odottelemme raivausjoukkoja paikalle." Hienoa, sähkövaurioiden korjaaminen voi kestää useita tunteja. Ei muuta kuin soitto äidille, älä odottele meitä suotta, soitan kun päästään liikkeelle.

Seuraava kuulutus tuli noin vartin kuluttua: "Raivaajat on saatu paikalle ja palopäälikkö tutkii vahinkojen laajuutta." Lotte ei välittänyt kuulutuksista mitään, nukkui vain rauhallisena junavaunun lattialla. Minä sen sijaan kirosin mielessäni ukkosmyrskyt ja kaatuneet puut syvälle suohon, muutenkin meinasi olla vähän kiire. Pian kuului kuitenkin uusi kuulutus: "Junan eteen on vaihdettu kaksi dieselveturia, joten matka jatkuu heti, kun kaatunut puu on saatu pois raiteilta." Huh, hienoa. Saatan ehkä ehtiä puoli neljäksi Siilinjärvelle. Ainoa huolenaiheeni alkoi oikeastaan olla se, jaksaako Lotte pidätellä koko matkan: junanovet oli jo lyöty lukkoon, eli en voinut käyttää Lottea ulkona ennen junan lähtöä. Viimeisin kuulutus kuului kuitenkin noin 14.35: "Tämä juna ei nyt kyllä liiku minnekään, teille on varattu bussikuljetus, joka lähtee rautatieaseman edestä."

Ei muuta kuin etsimään oikeaa bussia (ja pissattamaan Lottea siinä välissä, olipa tervetullut päätös lähteä ulos junasta). Oikea bussi löytyi vihdoin ja viimein, joten koetin asettautua kahden kassini ja Loten kanssa bussin käytäväpaikalle. Bussi oli lähtiessään aivan tupaten täynnä, joten kiitin onneani, että matkaseurana oli 10 viikkoinen lilla-Lotte, eikä kumpikaan yli 26 kiloisista pojista. Loten vielä jaksoi jotenkin pitää sylissä ja ennenkaikkea se mahtui siihen: jalkatila oli aivan täynnä minun ja vieressäni istuneen tytön jalkoja ja tavaroita. Lotte nukkui koko bussimatkan kerällä sylissäni eikä stressannut bussin pysähtymistä Lapinlahdella. Bussin ollessa pysähdyksissä Lotte kävi kyllä istuillaan, katsoi hetken maisemia ja käpertyi takaisin nukkumaan.

15.49 olimme viimeinkin Siilinjärvellä, josta matka jatkui porukoiden luokse äitini hakiessa meidät asemalta. Jätimme suosiolla toiset lakkiaiset väliin (pelkän aamupalan syötyäni minulla alkoi olla vähän nälkä ja ilmoitin, etten lähde minnekään ennen kuin olen syönyt) ja kävimme vain toisissa. Lotte ei ihme kyllä ollut matkasta moksiskaan, vaan jaksoi riekkua Jasun ympärillä koko illan. Yön nukkui sitten siitäkin edestä erittäin sikeästi. :)

Uimakoulu, osa 1

2010-06-02T10:33:00.002+03:00

Toissapäivänä kävimme Heron kanssa harjoittelemassa vedestä noutamista. Hero meni ensimmäistä kertaa aivan itse uimaan vasta noin kuukausi sitten, edellisenä kesänä Hero kävi vähän kokeilemassa että mitä se märkä juttu oikein on. Ei vielä silloin innostunut kamalasti. Mutta nyt Hero menee veteen hyvin mielellään, etenkin kuumina päivinä. Toissapäivänä rannalle mukaan lähti sitten kelluva kalalelu, joka Heron piti käydä hakemassa pois järvestä. Ja hyvin Hero sen hakikin! Ei epäröintiä veteen mennessä, vähän arkaili ensin kun piti lähteä uimaan (kahlaaminen on niin kivaa), mutta toi kuitenkin kalan kiltisti rannalle ihan käteen asti! On se vaan hieno mies. :)

Eilen menimme taas vaihteeksi käymään rannalla lenkin päätteeksi, sillä ilma on ollut ihan älyttömän lämmin. Tällä kertaa tarkoituksena ihan vaan pitää hauskaa, ja se tavoite tais ainakin koirien mielestä täyttyä... Hero painui saman tien kahlailemaan ja Lotte meni hirmu tohinalla perässä. Hero meni vähän syvemmälle ja katsoi Lottea haastavasti ilmeellä 'etpäs uskalla tulla tänne'. Lottea kismitti se niin paljon, että neiti lähti käymään uimalenkillä! Lotte heitti pienen lenkin, kävi hakemassa Heron mukaansa rantaan että pääsivät sitten yhdessä leikkimään. Ja kyllä vauhtia taas riitti, kun koirat olivat viilentäneet itseään vedessä. :)

Tämä päivä onkin Heron osalta kulunut metsästäessä. Hero on oikein aktiivisesti syöksynyt, pompannut ja jahdannut itikoita, mistä olen erittäin kiitollinen. Meillä on varmaan ennätysmäärä itikoita, koko ajan jostain kuuluu ininää tai joku lentää suoraa näkökenttään. Onneksi on Hero, maailman paras hyttyskoira. :D

Lomailua ja tokoilua

2010-05-31T11:36:00.005+03:00

Valmistujaisjuhlat on nyt sitten minun osalta juhlittu ja ne menivät ihan hyvin. Koirat osasivat olla tosi nätisti, mitä nyt Lotte vähän piippaili kun joutui poikien kanssa minun huoneeseen. Olishan se nyt ollut paljon kivempaa olla vieraiden tallottavana kuin kököttää poikien kanssa minun huoneessa, etenkin kun sisällä leikkiminen on kielletty. Mutta muuten koirat osasivat käyttäytyä oikein fiksusti, Jasukaan ei haukkunut jokaiselle, joka kulki ikkunan ohi. Yleensä Jax kyllä huomauttaa, jos se on joutunut eroon vieraista ja luulee jäävänsä täysin ilman huomiota.

Tänään olen sitten viettänyt ensimmäistä kesälomapäivääni ja sää on ollut tähän asti mitä parhain (okei, olen ollut vasta 3 tuntia hereillä, mutta kuitenkin). Koirien kannalta vähän viileämpi sää olis tietysti mukavampi, mutta kyllä nekin tuntuivat ulkona viihtyvän. Käytiin äsken Heron ja Loten kanssa läheisellä kentällä vähän tokoilemassa, Lotte oli ihan mainio häiriökoira. :D

Otin ensin Heron kanssa hihnassa seuraamista, luoksetulon ja ihan lyhyen paikallaolon. Lotte joutui odottamaan kentän päädyssä noin 20 metrin päässä meistä, joten neiti päätti huutaa suoraa huutoa. Eihän tämä ole oikein, että Heron kanssa leikitään ja hänen täytyy odottaa! Loten haukusta huolimatta Hero toimi tosi hienosti. Seuraamisessa Hero kulkee ihan mielettömän hienosti ja tiiviisti sivulla ja pitää hirmu hyvin kontaktia. Tänään tosin piti muutaman kerran vilkaista, että Lotella on kaikki hyvin. Porkkanan vinkaisusta (porkkana on Heron rakkain aarre, pehmeä vinkulelu) Hero kuitenkin kääntyi taas tapittamaan minua. Käännöksissä Hero pysyi hyvin mukana, edes täyskäännöksessä se ei jätättänyt yhtään.

Seuraavana otettiin Heron lemppariliike eli luoksetulo. Istumaan jäi tosi kiltisti, välillä kääntyi katsomaan Lottea, mutta käskystä tuli kuitenkin tuhatta ja sataa luokse. Heron suurin ongelma luoksetulossa on sivulle istuminen: vauhtia on liikaa eikä Hero oikein onnistu pysähtymään vielä sivulle, vaan se kiertää varmuuden vuoksi uuden kierroksen minun ympäri ennen kuin istahtaa. Pitää jotenkin saada Hero tajuamaan, että loppumatkasta voi vähän hidastaa vauhtia...

Paikallaolo sujui myös tosi hienosti. Koska Heron kanssa on tosi vähän harjoiteltu paikallaoloa, en makuuttanut sitä kuin jonkun puoli minuuttia. Maahanmeno oli tasaisen varmaa, samoin istumaan nousu kun menin vapauttamaan Heron. Koko ajan se myös malttoi maata paikoillaan, vilkuili aina välillä Lottea ja välillä minua. Mutta pysyi kuitenkin koko ajan paikoillaan, ainoastaan pää kääntyi. :)

Ja entäs sitten lilla-Lotte. Kunhan pikkuneiti oli vähän rauhoittunut kävin vaihtamassa treenattavaa. Ensin koirilla tosin oli pikkainen leikkituokio (=Lotte jahtasi Heroa ilmeellä se-on-minun-äiti-sinä-et-sen-kanssa-leiki-oot-ihan-tyhmä-anna-mulle-se-porkkana) ja sitten otin Loten ja porkkanan. Loten treenit olivat pikkaisen vaatimattomammat kuin Heron, en ottanut kuin vähän sivulle tuloa sen kanssa. Nopeasti pikkuneiti jutun jujun ymmärsikin, kun pari kertaa kierrätin sen miun selän takaa sivulle istumaan. Lopuksi laskin koirat vielä hetkeksi leikkimään ennen kuin lähdettiin kotiin. Nyt ne sitten nukkuvat molemmat, rankkaa tuo aivotyö. :)

Pentujuttuja

2010-05-25T14:35:00.002+03:00

Hero ja Lotte tapasivat perjantaina ensimmäistä kertaa kunnolla niin, että molemmat pääsivät tutustumaan toisiinsa irrallaan. Täytyy myöntää että meno näytti melko hurjalta, Lotte painaa noin 5 kiloa ja Hero reilu 26... 20 kilon painoerosta huolimatta leikit sujuivat oikein hyvin eikä Lotte pelännyt suurempaansa: Hero osasi leikkiä Loten kanssa hyvin varovasti ja Lotte painui tutustumisen jälkeen hirmu rähinällä Heron korvakarvoihin. Erittäin rohkea neiti siis kyseessä.

Viikonlopun vietimme Iisalmella, sillä halusin Loten ja Heron tutustuvan toisiinsa rauhassa. Lisäksi halusin totuttaa Loten kerrostalossa kuuluviin ääniin ennen kuin ne tällä viikolla jäävät Heron kanssa kahdestaan kotiin (onneksi vain pariksi tunniksi kerrallaan). Viikonloppu sujui oikein hyvin, totutimme koiria olemaan kahdestaan kotona niin, että menimme itse olohuoneeseen katsomaan telkkaria ja koirat jäivät oven toiselle puolelle. Välillä Lotte vähän piippaili (hänen arvolleen ei ole sopivaa jäädä Heron kanssa kahdestaan kun muut ovat olohuoneessa sohvalla), mutta hiljeni kuitenkin nopeasti ja tyytyi osaansa.

Pari kertaa olemme myös käyneet Heron kanssa kahdestaan lenkillä, jolloin Lotte on jäänyt kotiin aivan yksin. Minusta on tärkeää opettaa pennulle yksinolo, vaikka se eläisikin koko ikänsä toisen koiran kanssa: joskus voi tulla tilanne, että Loten pitää osata olla yksin, eikä todellakaan ole kiva, jos aikuinen koira huutaa yksin jäätyään. Niinpä Hero on päässyt nauttimaan omista lenkeistä ilman korvissa roikkuvaa liftaria ja Lotte on ollut kotona tosi nätisti. :)

Tänään koirat jäivät ekaa kertaa kahdestaan yksin niin, että ne joutuvat olemaan kotona pari tuntia keskenään... Saahan nähdä mitä siellä on tapahtunut. Lattiat on täynnä leluja ja luita, joten toivottavasti ne vievät Loten huomion pois pöydän jaloista ja lattialistoista yms.

Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan?

2010-05-21T13:40:00.003+03:00

Viime sunnuntaina laumaamme liittyi uusi jäsen, musta-valkoinen englanninspringerspanieli narttu Fariinin Super Model, tuttujen kesken Lotte. Lotesta on hankala vielä sanoa mitään muuta kuin että se on aivan ihana. Hassu, sillä tämä pikkuneiti ei ole ollenkaan ahne, toisin kuin meidän pojat... Jasu on pari kertaa käynyt tyhjentämässä Loten kupin, kun olen unohtanut sen lattialle odottamaan, että Lotelle tulee nälkä. Virtaa Lotesta löytyy kuin pienestä kylästä ja sen mielestä parasta on olla koko päivä ulkona, roikkua vähän Jasun korvissa, syödä vähän ruohoa, kantaa vähän lehtiä/leluja/keppejä/mitä tahansa, saada hepuli ja juosta ympäri pihaa... Jossain välissä ehtii ehkä rauhoittua nukkumaan ja syömään. Lotesta kirjoittelen lisää sen omalle sivulle (linkit löytyvät tämän sivun ylälaidasta) kunhan neiti kasvaa ja tutustumme siihen paremmin. :)

Jasu on ottanut tulokkaan tosi hyvin: ensimmäisenä päivänä Jasu leikki Loten kanssa aivan innoissaan, alkuhuuman jälkeen innostus on hieman laantunut... Lotte osaa olla välillä melko rasittava roikkuessaan Jasun korvissa, mutta nykyään Jasu osaa jo ärähtää pennulle! Olen oikeasti ylpeä Jasusta, ei sen tarvitse ihan kaikkea sietää kun se kerran osaa hienotunteisesti vihjaista, että tuo sattuu. Ehkä Jasu oppi Heron pentuajasta sen, että jos sitä ei kiellä ihan pienenä, se roikkuu korvissa vielä yli 25 kiloisenakin... Se saattaa jo vähän tuntua.

Hero ei ole vielä nähnyt Lottea kuin aivan vilaukselta, jolloin Lotte oli aivan kauhuissaan niin isosta pojasta. Tosin Heron takana kulkiessaan neiti rohkaistui kummasti, se katseli Heron valkoista hännänpäätä aivan ihastuksissaan... Jasulla on samanlainen, jospa se rohkaisi Lottea tutustumaan. :) Hero oli aivan myyty pikkuisesta, olisi kovasti halunnut tehdä tuttavuutta ja leikkiä. Saa nähdä mitä Hero sitten sanoo, kun Lotte muuttaa sen luo aivan pysyvästi. Nyt me ollaan Loten kanssa oltu Siilinjärvellä opettelemassa sisäsiisteyttä yms. hyviä tapoja, helpompi viedä pentu ulos omakotitalosta kuin kerrostalon kolmannesta kerroksesta. ;D

Jasu the lastenvahti

2010-05-10T11:15:00.004+03:00

Olin viime viikonlopun Siilissä ja totesin, että Jasusta on tullut ihan hassu. Perjantaina Jasu yritti haastaa minua leikkimään ja me sit hetki juostiin ympäri pihaa sen jälkeen kun olin tullut ulos autosta. Ei tämä vielä mitään, mutta lauantaina Jasu teki sen saman serkulleni... Hanna tuli ulos autosta ja Jax meni heti leikkimään. Jasu ja Hero eivät ole nähneet 2-3 viikkoon, joten ehkä tämä innostus johtuu koirakavereiden puutteesta... Heron ollessa meillä pojat vetävät ensin hetken rallia pihalla ennen kuin Jasu taas muistaa olevansa vanha ja että vanhojen pitää käyttäytyä arvokkaasti eikä riekkua pennun kanssa. Mene ja tiedä, pääasia kai on, että Jasulla oli viikonloppuna hauskaa.

Lauantaina otin Jasun illaksi mukaani kun menin vahtimaan lapsia ja totesin, että Jasper on oikeasti fiksu. Ensin Jasu kävi tietysti kaikki paikat tarkkaan läpi ja jumittui hetkeksi pöydän alle (perheessä 3 pientä lasta, voitte vain kuvitella mikä aarreaitta ruokapöydän alus on ahnelle spanielille). Myöhemmin käytimme Jasua vähän kävelemässä ja vahdittavanani olleet pojat taluttivat Jasua vuorotellen. Jasu kulki oikein mallikkaasti, välillä tosin käytti poikien pientä kokoa ilkeästi hyväkseen ja jumittui haistelemaan: pojat eivät jaksaneet vetää Jasua pois, joten minun piti välillä muistuttaa Jasua sanan kävely merkityksestä. Muuten lenkki sujui oikein hyvin, Jasu ei kertaakaan vetänyt poikien sitä taluttaessa vaan kulki oikein nätisti.

Kaikkein ylpein olin kuitenkin silloin, kun kesken lenkin eräästä pihasta karkasi pieni chihuahua hirveästi räksyttäen. Komensin Jasun istumaan ja pojat pitivät yhdessä kiinni hihnasta minun jäädessä vähän matkan päähän katsomaan, ettei se pieni räksy pääse aivan iholle. Siinä sitten odottelimme omistajaa, chihu koetti koko ajan tulla lähemmäs ja lähemmäs Jasua hirveästi räksyttäen. Arvatkaas kahdesti mitä teki meidän Jax, joka nuorempana rähähti vastaan tulijoille jo liian pitkästä tuijottamisesta? Jasu istui kuin tatti poikien edessä, tuijotti sitä chihua ja koetti selvästi katseellaan kertoa tälle pienelle koiralle, että sen käytös oli aika lapsellista. Kun koiran omistaja vihdoin tuli hakemaan koiransa pois (omistaja oli pihalla koiransa kanssa, kun se karkasi) ja me pääsimme jatkamaan matkaamme, Jasu ei mennyt edes moikkaamaan koiran omistajaa vaan lähti poikien perässä jatkamaan matkaa. Pojat kehuivatkin Jasua kilpaa ja Jasu heilutti häntää. Kyllä mä tiedän olevani paras, mut ei se kuulosta yhtään hassummalta kun sanotte sen.

Lenkin jälkeen jäimme hetkeksi ulos, sillä pojat halusivat tehdä Jasun kanssa temppuja. Voitte vain kuvitella miten onnellinen Jasu on ollessaan koko ajan huomion keskipisteenä (ko. perheessä ei ole koskaan ollut omaa koiraa) ja ennen kaikkea kun se saa nameja. Näytin aina pojille ensin miten annetaan käskyt ja miten Jasun kuuluu toimia, sen jälkeen pojat saivat kokeilla vuorotellen. Täytyy myöntää että se oli varsin hellyttävä näky: pieni poika kulkee naama leveässä virneessä nami kädessään, vain parikymmentä senttiä pienempi koira seuraa vieressä ja tapittaa poikaa namin toivossa. Voisin väittää, että sekä pojat että Jasu olivat iltaan enemmän kuin tyytyväisiä. :)

Jasu 8 wee!

2010-04-26T10:15:00.003+03:00

Lauantaina vietettiin synttäreitä, kun Jasu saavutti veteraani-iän täyttämällä 8 vuotta! Pojat saivat luonnollisestikin maksalaatikko-nakki-kakun, joka maistui pojille hyvin. Hero ei jäänyt paljoakaan jälkeen Jasun syöntivauhdissa, vaan kupit tyhjenivät melko tasaisesti. Toki herkkuhetken jälkeen piti tarkistaa, ettei vaan kaverin kuppiin olis jäänyt jotain... Kuvia tulossa galleriaan kunhan tästä kotiudun ja löydän kameran usb-piuhan jostain. Minusta vähän tuntuu että siinä etsimisessä kestää hieman, veikkaan että piuha löytyy toisesta purkamattomasta muuttolaatikosta... Ja tietysti se on siellä pohjimmaisena.

Hero muuttoapuna

2010-04-21T14:30:00.010+03:00

Pari viikkoa sitten pääsimme kuin pääsimmekin mätsäreihin, tarkoituksena siis lähteä kokeilemaan että vieläkö Hero jännittää tuomaria ja miten se suhtautuu tilanteeseen, jossa paikalla on niin paljon muitakin koiria. No, arvaukseni siitä kuinka pikku murkku suhtautuu tälläiseen touhuun osui aivan oikeaan: kaikki koirat olivat tosi kivoja, kaikkien kanssa olis pitänyt saada leikkiä ja minä olin ihan tyhmä, kun komensin Heroa käyttäytymään. Onneksi Hero oli helposti lepyteltävissä herkkujen avulla. ;D Mutta muut koirat, haukunta ja koirien väliset tappelut eivät siis vaikuttaneet Heroon mitenkään ja siitä olen ylpeä.

Kehässäkin Hero osasi käyttäytyä varsin mallikkaasti, mitä nyt nenä meinasi painua koko ajan maahan kun joku oli murustellut naminsa siihen missä me seisottiin. Mutta liikkeet meni tosi hyvin, vain muutama kengurupomppu tuli esitettyä muuten oikein mallikkaan ravin välissä. Ja Hero antoi tuomarin tutkia itsensä tosi nätisti. Edes hampaiden ja kiveksien kanssa ei ollut ongelmia, joten Heron osalta möröt on voitettu. :) Tuloksena sininen nauha eikä sijoitusta, Hero oli liian kehittymätön pärjätäkseen isojen aikuisten luokassa... Kuukausi yli-ikää pentuihin joten jouduttiin aikuisten kehään. Niin se aika vaan menee.

Viime viikonloppuna me sitten muutettiin vihdoin isompaan asuntoon, kun ajateltiin lisätilan olevan tarpeen... Vanhassa asunnossa Hero oli laatikoiden ilmestyttyä hieman rauhaton eikä oikein halunnut olla yksin laatikkopinojen keskellä. Ja tietysti pieni mies auttoi pakkaamisessa: Jasun vanha pehmoporkkana pakattiin laatikoihin ensimmäisten joukossa, ettei se vaan unohdu. Johtuuko Jasun kuolasta vai mistä, mutta Hero on aivan rakastunut pieneen ja kuolaiseen porkkanaan, jonka Jasu joskus vuonna nakki voitti mätsäristä.

Uusi asunto on melkein 20 neliötä isompi ja Hero on ollut lisätilasta mielissään, etenkin kun se pääsee nyt juoksemaan taloa ympäri (eteinen-keittiö-makuuhuone-olohuone-eteinen). Ja paljon sitä rinkiä on ravattukin, milloin mikäkin lelu suussa. Aluksi Hero vierasti uutta paikkaa kovasti, mutta nyt kun laatikot on saatu purettua ja Heron kaikki tavarat on pitkin lattioita niin paikka alkaa tuntua kodilta.

Ensi viikonlopuksi suuntaamme taas pitkästä aikaa Siilinjärvelle, lauantainahan meillä on taas juhlat tiedossa... Vanha herra Jasper täyttää kunnioitettavat 8 vuotta, eli veteraani-ikä alkaa. Lahjan valintaongelmia tuskin tulee: kaikkea Jasulta jo löytyy, joten eiköhän valinta kohdistu suoraan sinne herkkuosastolle.